United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Babetten kunniaksi täytyy myöntää, että hän jotensakin taitavasti osasi vaihdella yksitoikkoisia vastauksia. Kerran hän sanoi: Ei, madame! Toisen kerran: Oh, kyllä kai! Sitten taas: Kukahan se olisi ollut? ja niskannakkaus säesti eri sanoja eri tavalla. Babette! virkkoi markiisitar vihdoinkin; minusta tuntuu kuin olisin kuullut vaunujen tulevan.
Babette meni ja palasi kertoen, että nuori kreivi oli lähettänyt vaunut takaisin Solnasta. Mene ja kysy kuskilta, ketä hän tapasi Solnassa. Rohkenin tiedustella sitä jo omasta puolestani, vastasi Babette ilkamoisesti, ja Andersson luulee tunteneensa eversti Sprengtportenin, mutta kahta muuta herraa hän ei tuntenut. He lienevät huvitelleet maaliinammunnalla.
Hän kolkutti. Ei kukaan avannut. Hän kiiruhti jälleen alas ja juoksi suuria portaita ylös. Täällä oli ovi lukitsematta. Sitä ei koskaan ennen ollut tapahtunut, mikäli Paul voi muistaa. Mutta tänään oli kaikki selitettävissä. Kaikki palvelijat, myöskin Babette, olivat ulkona kadulla.
Minua ilahduttaa nähdä teidän taas yhtä iloisena ja terveenä kuin eilen illalla. Oli erittäin vilkasta vapaaherrattaren illallisilla." "Oli kyllä, erittäin vilkasta; minä en ollut sisällä vaan pelasin koko illan; kuulin kuitenkin Babeten pianonsoiton. Todellinen nero, tai mitä arvelee neiti Jaana; joka itse suorittaa niin vaikeita asioita? Eikö Babette soita ihastuttavasti?"
Hän tulee varmaan takaisin, mutta sinä voit sanoa hänelle, että juuri läksin ratsastamaan. Ja jos hän tulee illalla? Niin en ole kotona. Mutta jos hän tulee huomenna? Olet sietämätön. Huomenna saamme nähdä. Babette meni, mutta ei ollut vielä ehtinyt sulkea ovea, kun kello soi kolmannen kerran. Olen tänä iltana kotona. Mutta voit sanoa hänelle, että olen hyvin pahoillani.
Mene, minä tahdon olla yksin! Babette meni. Sieltäpäinkö nyt tuuli puhaltaa? mutisi hän mennessään. No, pieni riita silloin tällöin tuottaa vain vaihtelua. Mutta olenpa talonpoikaispiika, ellen saa vastakäskyä tunnin kuluessa... Nyt jo? Vai niin. Kello soi. Babette, ottiko kreivi vaununi? Otti, teidän armonne. Hän oli tosiaankin siksi hävytön. Minä hänelle ne tarjosin.
Tulipa kehoitus keneltä tahansa, hänen täytyi sitä noudattaa, hänellä oli siihen kaksi voimakasta syytä: kysymys oli hänen veljestänsä ja tämä veli oli hänen katkerin vihollisensa. Mutta ovessa tuli häntä vastaan markiisitar Egmontin ranskalainen kamarineitsyt, pieni Babette, josta huhu kertoi, että hän tiesi rouvansa salaisuuksia enemmän kuin kamarineitsyen oikeastaan tulee tietää.
Onko teillä muuta käskettävää? Kuinka? Te menette? Jos viivyn kauemmin, en täytä velvollisuuttani. Te, joka niin hyvin ymmärrätte naisen sydämen, oppikaa, madame, myös ymmärtämään miehen sydän. Paul syöksyi ulos. Markiisitar Egmont nousi ylös kalpeana vihasta ja soitti kamarineitsyttänsä. Babette, sanoi hän, kun kreivi palaa, en ota häntä vastaan.
Suokaa anteeksi, madame käskee minun lisätä, että monsieurin ei pidä menettää hetkeäkään. Asia on hyvin tärkeä. Onko Babettella mitään aavistusta siitä, mitä asia koskee? Ja kultaraha, ainoa mikä hänellä oli, solahti mahtavan kamarineitsyen tällaisiin tottuneeseen käteen. En tiedä. Luultavasti jokin kirjausmalli, josta madame haluaa neuvotella, vastasi Babette viisastelevin ilmein. Paul epäili.
Mutta jos hän tulee pieniä portaita? ... kysyi tyttö, vetäen huulensa kurttuun. Ei, ei, ei, sanon minä. Häntä ei millään ehdolla oteta vastaan. Hän on kiittämätön... Mutta jos hän katuu?... Jos hän ampuu itsensä kuoliaaksi? Hän voi tehdä vaikka mitä ... ja hän on kaunis silloin, kun hän on raju, jatkoi Babette, johon kauniit miehet vaikuttivat yhtä paljon kuin kauniit kultarahat.