United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siltä puuttuu draaman alkuehto: voimakkain intohimojen ristiriita, siinä ei ole toimintaa, vaan kyllä pitkiä puheita. Se on sarja mitä somimpia kuvaelmia, täynnä viehättävää Stilleben'iä. Mutta kaikki nuo heikkoudet vajottaa varjoon Egmont ja Clärchen, nuo loistavat, valoisat, ylevän-ihanat kuvat, jotka ikipäiviksi painuvat lukijan mieleen.
He ovat hänen, muka valtionkavaltajan rikos-toverina, teloittaneet. EGMONT. Mies-raukka! Yks' asia vielä, ja sitten hyvästi! Min' en jaksa enää. Jännittäköönpä mikä tahansa mieltäkin ankarasti, niin vaatii kuitenkin luonto vihdoin välttämättä vuoronsa.
SIHTEERI. Hän käkeää tehdä parastaan ja nyt vihdoin tuumii velkoa oikeuden kautta ja panettaa velkavankeuteen Raimondin, joka teille on niin vanhaa velkaa. EGMONT. Sehän on luvannut maksaa. SIHTEERI. Viime kerralla hän itse määräsi itselleen kaksi viikkoa. EGMONT. Niinpä antaa hänen vielä olla kaksi viikkoa; ja sitten saa oikeus ratkaista! SIHTEERI. Siinä teette oikein.
MACHIAVELLI. Sydämeeni nähden, en suinkaan; ja tahtoisin, että minä myös, järkeeni nähden, voisin olla kokonaan tällä meidän puolella. HALLITSIJATAR. Jos sinun tahtosi olisi määräämässä, niin minunhan sietäisi luovuttaa vallanpito heille; sillä Egmont ja Oranialainen suurella toivolla odottivat itselleen tätä paikkaa.
EGMONT. Jos se on kunniallinen tyttö, ja jos he ovat sille väkinäisyyttä tehneet, niin kapteenin pitää heille vitsoja annattaa kolmena päivänä peräkkäin, ja jos heillä on omaisuutta, niin hänen pitää siitä sen verran pidättää, että tytölle voidaan antaa myötäjäiset. SIHTEERI. Yksi niitä vieraita opettajoita on salaa kulkenut Kominesin kautta, ja sattunut satimeen.
PORVARIT. Ja me kärsimme noita uusia piispoja? Aateliston pitää meitä tueta, me aljetaan mylläkkä! TOISET. Ja mekö annamme inkvisitsion lyödä pelvolla kuin puulla päähän? VANSEN. Se on oma syynne. KANSA. Viel' on meillä Egmont! On Oranialainen! Ne harrastavat meidän parastamme. VANSEN. Teidän veljenne Flanderissa ovat jo alkaneet sen hyvän työn. SAIPPUANKEITT
Ja kuitenkin oli tämä vain mahdollisen sateen suojaksi varustettu. Se paikka, jonka markiisitar Egmont oli valinnut déjeuner dinatoireansa varten, oli sisempänä puistossa, kauniilla, viheriällä niityllä lehväisten kukkulain välissä, josta oli näköala lahdelle päin. Tänne oli katettu pöytä kolmellekymmenelle hengelle; sen isompi ei seura ollut, mutta sitä herkullisemmat olivat ruokalajit.
Jumala teitä varjelkoon! EGMONT. Pane paperisi kokoon! Oranialainen tulee. Valmista, mik' on tärkeintä, että airuet pääsevät taipalelle, ennen kuin portit suljetaan. Tuolla muull' ei ole kiirettä. Kreiville menevä kirje heitä huomeneen; elä unhota Elviiraa, käy hänen luonansa ja vie hälle paljon terveisiä minulta. Kuulusta kuinka hallitsijattaren laita on!
ALBA. Mikä hyödyllistä on, voin minä kuunnella yhtä hyvin kuin hänkin. EGMONT. Minä hälle sanoisin: helposti voipi paimen ajaa koko laumaa lampaita edellään, härkä vetää auraa tenimättä; vaan jos sinä tahdot ratsastaa jalolla hevosella, täytyy sinun tutkia sen omaa sävyä, sin' et saa sitä pakottaa tekemään mitään tajutonta temppua, sin' et mitään saa tajuttomalla tavalla vaatia siltä.
He tarvitsevat rahoja tiukemmin kuin minä. Sen tuuman saa hän jättää sikseen. SIHTEERI. Mistä te sitten käskette hänen rahoja ottaa? EGMONT. Sitä saapi hän miettiä! Se on hänelle jo edellisessä kirjeessä sanottu. SIHTEERI. Sen johdosta hän nyt tekeekin näitä ehdotuksia. EGMONT. Nep' ei kelpaa. Hänen tulee jotakin muuta tuumia.