United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä kuninkaallinen huuto vaikuttaa työmehiläisiin jonkunmoisella taikavoimalla. Se vajottaa ne jonkunmoiseen kunnioittavaan kauhuun tai huumaukseen, ja kun kuningatar kajahuttaa tämän huudon puolustettavien kennojen läheisyydessä, ne vartiattaret, jotka niitä ympäröivät ja häntä ahdistelevat, pysähtyvät äkkiä, painavat päänsä alas ja odottavat liikkumattomina kunnes se on lakannut kaikumasta.
Ja silloin, raivosäällä, kolkoss' yössä, Hän ankkurinsa pohjaan vajottaa; Ei uuvu hän, vaan ahkerass' on työssä Ja uutta säätä toivoo parempaa. Ja taas kun Korkein hyvän ilman antaa Hän laivahansa nostaa ankkurin Ja meren laine hartioillaan kantaa Kotoa kauas ja taas kotihin.
Ajatus siitä alennuksesta, siitä liasta, niistä rikoksista, joihin äiteys voi vajottaa naisen, vaivasi häntä kuin joku saasta, eikä hän koskaan ennen ollut tuntenut sydämensä sillä tavalla vuotavan verta osanotosta kärsivää ihmiskuntaa kohtaan. Hänen oli taaskin täytynyt riidellä Beauchênen kanssa, joka oli pannut vastaan kuultuaan, että viisisataa frankia ei riittänyt.
Siltä puuttuu draaman alkuehto: voimakkain intohimojen ristiriita, siinä ei ole toimintaa, vaan kyllä pitkiä puheita. Se on sarja mitä somimpia kuvaelmia, täynnä viehättävää Stilleben'iä. Mutta kaikki nuo heikkoudet vajottaa varjoon Egmont ja Clärchen, nuo loistavat, valoisat, ylevän-ihanat kuvat, jotka ikipäiviksi painuvat lukijan mieleen.
Saadapa vain ainoaksikaan sekunniksi vajottaa katseensa hänen katseeseensa, siten herättääkseen uuteen eloon sen, minkä aika ja syyllisyys oli kuolettanut! Tytönvartalon kuvajainen pimitti tuokioksi valaistun pinnan... Uutimen lievettä kohotettiin. Puoleksi poissa tajultaan ojensi Boleslav käsivartensa häntä kohden. Nopeasti putosi uudin jälleen alas, ja kohta sammui valo...
Esimiehen täytyi kaikella kunnallislain ankaruudella säilyttää kirkkoherran puhevaltaa, jonka hän viimein saikin. Kirkkoherra nousi seisomaan ja piti lämpymän puheen koulun puollustukseksi, jossa puheessa hän selitti, kuinka pimeys ja tietämättömyys vajottaa ihmisen raakuuteen ja että raakuudesta syntyy orjuus, joka taas synnyttää tirannisuuden.
No, hepo, juokse, lennä Mun armaiseni luo! Ma helmahansa tahdon Murheeni vajottaa Ja hetkeks saada rauhaa Ja hetken rakastaa. Ja sielun sielun kanssa Sulattaa yhtehen Ja lemmen siivill' lentää Kotihin autuuden. Kaikuja Hämeestä 1874. VIIHDYTYST
Mä taistelen toivonpa voittoa, Kun armahan äitini helmassa Olen päättänyt melskeisen retken. Mun eloni tääll' on kuin astunta Petollisella haudan kannella, Jok' usein upottaa Ja uhkaa vajottaa Povehen mustan kirkkomullan. Niin maassa riemu mulle pilkahtuu Kuin pilvitaivahalta valju kuu, Ja immen rakkaus, Kuin tähden kirkkaus, Vaan kaukaa hohtaa kaipausta.
Tee se, nyt heti, tällä hetkellä aivan! Elä viivyttele, lähtään pian, pian ennenkuin he palajavat tuolta niemeltä! MAUNO. Mitä on tuo puhe? Ooh niin, olenko järkeni menettänyt, vai paha henkikö minua yhä syvemmälle vajottaa? MAUNO. Pilkkaako sinä minusta teet, vai ? ANNA. Niin, tietysti, etkö sitä kohta ymmärtänyt. Olen niin leikkisellä tuulella. Todeksiko sen otit?