United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne hennoivat ottaa pikku vapaisuuksiakin, seista hajalla säärin, lakki toisella korvalla, elivät ja antoivat muidenkin elää. Mutta nää urokset ovat kuin koneita joiden sisässä asuu perkele. RAKENNUSMESTARI. Jos tuommoinen ärjäisee: "Seis!" ja ojentaa, tokko luulet, että siinä seisotutaan, vai mitä? JETTER. Minä paikalla olisin kuoleman oma. RAKENNUSMESTARI. Lähtään pois kotiin!
Muistanpa vielä eräänkin tapauksen. Olimme tulleet aamulla liian aikaiseen kouluun. Kello oli vasta puoli yhdeksän, ja yhdeksältä tunti alkoi. Liisi, lähtään kävelemään, ehdotti Fanny, jonka halu tavallisesti oli kaikkeen säädyttömyyteen ja vallattomuuteen. Minä olin heti valmis ja Annan saimme houkutelluksi mukaan. Kävelimme jotenkin pitkälle, kappaleen matkaa tulliportista ulos.
Hän ehti siis hyvin päivälliseksi kotiinsa, nukkui sen päälle niinkuin ukko rovastikin, nousi, haukotteli ja vyötti jälleen kupeensa. No, Musti, oli hänen tapansa silloin sanoa. Nyt lähtään pappilaan. Musti tiesi sen kyllä sanomattakin. Hän oli heti valmis tielle. He astuivat pitkin tietä rinnakkain, kumpikin yhtä vakaina.
Tee se, nyt heti, tällä hetkellä aivan! Elä viivyttele, lähtään pian, pian ennenkuin he palajavat tuolta niemeltä! MAUNO. Mitä on tuo puhe? Ooh niin, olenko järkeni menettänyt, vai paha henkikö minua yhä syvemmälle vajottaa? MAUNO. Pilkkaako sinä minusta teet, vai ? ANNA. Niin, tietysti, etkö sitä kohta ymmärtänyt. Olen niin leikkisellä tuulella. Todeksiko sen otit?
VALLESMANNI. Minun pitää virkani puolesta tehdä muutamia kysymyksiä. Tiesivätkö vanhempanne mitään tästä kaikesta? ANNA LIISA. Ei, he ovat viattomat. He uskoivat minusta pelkkää hyvää. Ei heillä ollut pienintä aavistustakaan minun rikoksestani. HUSSO. Lähtään pois, Mikko. Mitäs me täällä enää. MIKKO. Kuunnellaanhan, kuinka tässä käy.
Minä sinusta ajattelinkin täältä lähtiessäni huonoja ajatuksia, ja siellä aina enemmän, kun ei koko iloista tullut minkähän näköistä, kun ei Hintti ruvennut mihinkään ja minäkin olin niin pahalla tuulella. Elä niitä enää muistele, kielsi Matti. Aamiaisen syötyä lähtään käymään. Mennään vaan, ja nyt siellä on paras aika käydä, myönsi Pekka.
"Nyt lähtään ampumaan." "Syökäähän ensin", kielti Kaisa. "Keitto tuossa aivan joutumassa; eihän sinne niin kiirettä ole. Jos tuolla olisi karhukaan ammuttava." "No, joutuuko se kohta? Mikäs tyttö tuolla nurkassa makaa?" "Sehän tuo on meidän kylän tyttö." "No, näinkö aikaisin se on joutunut. Ala mennä toisiin taloihin. Ei ole kahta viikkoa aikaa, kun meillä olit."
Tietysti ruokaakin .. minä olin tässä aivan unhoittaa sen .. vaan eihän ihminen elä ainoastaan leivästä.. Teiltä puuttuu vielä paljon, vaan jos Herra valaiseisi, niin voisihan teissä kumpaisessakin vielä muutos tapahtua .. jumalan tiet ovat tutkimattomat.. Lähtään nyt kyökkiin niin siellä saatte syödä. Kiitoksia paljon. Te olette yhtä armelias kuin ennenkin. EM
Minä teen, mitä ikänä tahdot, niin kovaa ei ole, jota vastaan nyt nurkuisin. Olen valmis menemään vaikka mihin ROINILA. Vaikka vihille? Niin vihillekö? ROINILA Nooh? ANNA. Vihille tai hautaan, yhdentekevä. ROINILA. Siinä nyt näet, Olli. Mutta lähtään jo katsomaan, mitä ne miehet toimittavat tuolla niemellä. Taikka jos sinä menet niemelle, niin menen minä tarkastamaan, kuinka miehet harovat.
Aaveko olet vai ihminen? Vastaa, jos kieli suussasi kääntyy. ANNA. Te kelvottomat! Kuinka julkeatte tuommoista menoa pitää ja häiritä ihmisten yörauhaa? MIEHET. Lähtään pois, lähtään, lähtään! Ei askeltakaan tästä, sanon minä, ennen kuin olen tuolle korskealle tytölle lausunut vielä kaksi sanaa vanhaa virttä ja sitten hyryä kolmanneksi. ANNA. Pois täältä, pois!