United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tuolla makaa vielä yksi", huusi vanha soturi, "ja tuolla taas yksi! No eivät ne tätä kauan kestä. Pitäkää vaan latinki pyssyssänne, että meillä olisi semmoinen jälellä, jos he odottamatta päällemme karkaisivat. Ahaa, asia ei näytä heitä kuitenkaan miellyttävän! Totisesti, he alkavat jo juosta. Kyllä minä ajattelinkin sitä; meidän kuulamme ovat vähän liian kovia heille."
KERTTU: Minä ajattelinkin! kuulkaa herra arkkitehti, te olette leikkisä mies. GRANSKOG: Olen silloin kun tarvitaan. KERTTU: Te sanoitte minua eilen myös huonosti kasvatetuksi. GRANSKOG: Se ei ollut leikkiä. KERTTU: Jos te taas rupeatte hävyttömäksi, menen minä pois. GRANSKOG: En minä ole ollenkaan hävytön. KERTTU: Pitäisikö minun vielä kiittää teitä kohteliaisuudestanne? GRANSKOG: Melkein.
Ne ovat ne vaunut, jotka kreivi joku viikko sitten lahjoitti Klairon'ille. "Niin, se on niin, kuin sitä ajattelinkin", iloitsi Klairon. "Kreivi lähtee matkalle kanssani! Lähdemme hää-matkallemme! Hänen siveyden-tunteensa sotii sitä vastaan, että täällä linnassa, jossa hänen puolisonsa ruumis äskettäin on maannut koru-vuoteella, vietettäisiin nyt toisia häitä. Oi, hänellä on jalo ja ylevä sydän!
Oi, sitä en tiennyt, tiesin vaan, etten olisi voinut nähdä hänen matkustavan sanomatta hänelle vielä yhtä sydämellistä sanaa, saamatta vielä häiritsemättä jättää toisillemme jäähyväiset. Kun vaan ajattelinkin hyvästijättöä, täyttyivät silmäni kyynelillä. Juuri silloin astui odotettu sisään. Kuuliaisena teidän toivomuksellenne, kreivitär, ja mutta mikä teidän on keskeytti hän puheensa.
"Se on vallan niin, kuin ajattelinkin, sir; te ette noista asioista tiedä niin mitään te olette syntyänne ja kasvatuksen puolesta herrasmies teidän vaatteenne eivät voi salata kuka olette, sir. Elsie oli oikeassa. Lapseni, jätä nyt meidät muutamaksi minuutiksi kahden kesken; minulla on jotain sanottavaa nuorelle ystävällemme.
Niin sanoen hän istahti pianon eteen ja lauloi aika vallattomasti: "Mitäs minä huolin, jos maailma huutaa; huoliinhan se kuolis', pieksämättä suutaan." Semmoinen veitikka hän oli ja tietysti kului minulta aika tuossa hauskassa seurassa kuin siivillä vain ja minä jo ajattelinkin jäädä sinne odottamaan ystäväni palaamista.
Mutta, ethän sinä niin varmaan kirjoittanutkaan mikä päivä . No, kerro nyt kuinka sinä tähän aikaan ? VIIVI. Oli pyryilma ja sen vuoksi SELMA. Ahaa! Ja sen vuoksi ehdit vasta aamujunassa. No, johan minä ajattelinkin että VIIVI. Niin, juuri, niin. Minä tulin minä tulin aamujunassa. MILLER. Ole nyt hyvä ja käy istumaan, tyttöseni! No, mitenkä mamma jaksaa? Hyvin tietysti? VIIVI. Kiitoksia!
HILMA. Kuulin. Siinä väärässä uskossa ovat kaikki. NEITSY JANNE. Eikö hän olekaan? HILMA. Ei ikinä! Oletko sinä höperö? EEVA. Minun pitää päästä Onneen ja merille. HILMA. Kuulin. Mainio keksintö. Sitä minä ajattelinkin. Hyvä keino. EEVA. Ainoa. Minä nyt ymmärrän. Jees. Meidän kapteeni ja neitsy Eeva! EEVA. Mutta herra on täältä toimitettava pois, muuten syntyy pahempi villitys kuin äsken.
»Lähdimme tänne, kun niin kammottaa tuo hirveä ilma. Herran voimahan se on ja hänen hallussaan, niin ettei sitä pelätä tarvitse, vaan tuntuu se niin oudolle», sanoi leski hiljaisella äänellä. »Niin, niinhän se on. Istukaa Jeesus siunatkoon!» »Minä sitä jo ajattelinkin, että eiköön siitä tule ukkonen, kun oli niin tukalan kuuma.
ELIN. Oletko sinä mustasukkainen, Karin? KARIN. Ush, kuinka sinä olet tyhmä, Elin. Minä mustasukkainen! ELIN. No, johan minä ajattelinkin! SYLVI. Kas niin, nyt soitetaan polkkaa. Emmekö tanssi taas vähän? VIKTOR. Niinkuin tahdot. KARIN. Näettekö, kuinka hempeästi he nojaantuvat toisiinsa? Aivan kuin joku vasta kihlattu pari. ALMA. Sinä liioittelet, Karin.