United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tänään on varmaankin hyvin kaunis päivä", sanoi Liisi, "ilma ei ole mielestäni koskaan tuntunut näin suloiselta". Ja nyt hän rupesi minulta kyselemään kukkien väristä, puista, linnuista ja kaikesta ihanasta, mutta hänelle näkymättömistä, mitä meitä ympäröitsi, ja sen hän teki äänellä, joka oli niin surullisen lempeä, niin täynnä hiljaista itsensä kieltämistä, että se syvästi liikutti sydäntäni, ja pari kyyneltä, joita en koettanutkaan vierimästä estää, putosi silmistäni hänen kädellensä, joka minun kädessäni lepäsi.
Minä luulin, että kuka siinä istuu", Sano! Liisi. "Katsokaas, täti, kuinka kaunis minulla on sauva!" sanoi Antti. "Niin, sinun tuommoinen! mutta mulla kun on niin kaunis kimppu! Eikös olekin kaunis, täti", sanoi Liisi. "Kaunishan minullakin on! eikös olekin, täti", kysyi Klara. "Kyllä, kyllä, lapset! kauniita teillä on kaikilla! Kyllä täti näkee."
Mutta opettajattarena minä kyllä olen teitä kuunnellut. Oikeinhan tytöt teitä jumaloitsevat, neitiseni. Liisi. Ei ei. Minä olen hyvin epäonnistunut opettajatar! Ei mitään metoodia ei mitään respektiä Vuorela. Ja kumminkin ovat tytöt teidän tunnillanne niin hiljaa kuin hiiret, huomaavaiset ja ahkerat. Mitä te muuta sitten vaaditte? Liisi. Niin en tiedä.
Hyvä! Saan taas puolestani ilmoittaa että minä kyllä pidän huolta siitä ettei opetusta minun oppilaitoksessani laiminlyödä. Onko mitään muuta? Vuorela. Ei. Neiti Kortman. Hyvästi sitten! Vuorela Hyvästi! Ja nyt kun kaikki oli melkein valmiina. Seitsemäs kohtaus. Neiti Kortman. Liisi. Neiti Kortman. Ei, kyllä se nyt jo menee liian pitkälle!
Surkuteltava Liisi! sinä lahjoitit rauhaa vasta sitten, kuin oma sydämmesi sitä haudassa nautti.
Silloin Liisi äärettömällä hellyydellä laski kätensä hänen kaulansa ympäri, sanoen: "no, jos minä suljen sinua syliini ja sinä minua niin äitini ottaa meitä molempia tulihelmaansa. Oi, mikä kirkas, taivaallinen autuus! Tänään on minun päiväni hetkeni on käsissä! Minä olen vapaa, ja sinä olet vangittu. Minä näytän sen minä näytän, ett'et koskaan pääse vapaaksi!"
Kiitoksia! Koetan ansaita luottamustanne, herra professori. Stobenius Minulla on kunnia! Liisi. Täti, täti! Vuorela Neiti, sanokaa, saanko puhua teidän kanssanne pari sanaa? Se on pian tehty. Ainoastaan yhden kysymyksen tahdon teille esittää, jos saan? Liisi. Ei ei, minun täytyy mennä tädin luo Vuorela.
Oikealla kiviseinä, ja rappeutunut puurakennus, jonka oven pielessä on silittäjän kyltti allekirjoituksella "Alma Sandberg, Pesoa ja kiiltosilitystä". Vasemmalla on korkea lauta-aita sekä talli ja muut ulkohuoneet. Piha on ahdas ja alaspäin luisuva. 1:nen KOHT. Alma ja Liisi oikeanpuolisen puurakennuksen ikkunassa. Sanni ikkunan alla.
Se on minun villesohviia, niinkuin ne oppineet sanovat. Postiljooni. Juonas. No, nyt on kello yksitoista ja opettajat tulevat luokilta. Ja tuo juuttaan valkea, joka taas on sammunut ! Postiljooni. No, hyvästi sitten. Näkemään asti. Juonas Hyvästi, hyvästi. Orrevojaa, sanoo saksalainen. Toinen kohtaus. Liisi Ei ketään täällä vielä. Juonas. Hyvää huomenta, Liisi neiti! Liisi. Huomenta!
Liisi on solakka ja vaaleaverinen, kasvonpiirteet hienot vaan elähtäneet. Alma on tumma ja punakka, vartalo liian lihava, puku huolimaton. Sanni on ruma ja keskivärinen, hermostuneen näköinen. Naurakaa te vaan minulle, mutta sen sanon teille, että minä vaikka ryömimällä tahdon tästä liejusta päästä.