Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. syyskuuta 2025
"Ole kärsivällinen ja lähtään edemmäksi", virkkoi munkki lempeämmällä äänellä. "Elonleikkaajan ei ole lupa jättää elon korjuuta, ennen kuin päivän laskeminen näyttää että päivätyö on lopussa." He astuivat taas eteenpäin.
»Niin, ja onpa meillä vielä sama matka rantaan asti, eihän tästä vielä eroa tehdä», virkkoi Kallu ja rupesi taas laulamaan: »Ja älä sinä likka ennen sure, vaan sure sinä sitten vasta ja vasta, kun airot on aaltoon kastettuna ja lähtään Kukkolasta.» »Tuo poika maar noita laulujaan sovittelee joka paikkaan», sanoi eräs tyttö, »keksii niitä vain ikäänkuin hihastaan ravistelisi».
No eikös nyt lähdetä kokolle joka kynsi, missä se on se teidän kokko? Tässä se on lähellä, tuossa kankaalla, Niinpä lähtään sitten. Ja anna Rykämä viulusi soida. Muut menivät jo kokolle ja sinä tietysti tulet mukaan. Miks' ei? Minä pelkään. Mitä sinä pelkäät? En tiedä, mitä se on. Kuule, kerro minulle, kerro! Onko sinulle mitä tapahtunut? Ei, mutta muistan tuota äskeistä kohtausta.
Laine läikkyy, kulta pitää perää, riemuhun kutsuvi kaislikkovyö. Uistimet mukaan, onget ja siimat! Vilpoiset viimat leyhähtää. Ethän sä kiellä? Impi, et tiellä, kanssani siellä vaaraa nää! Salmen suuhun pois ma soudan hahden, tai jos lähtään pohjaan pikku lahden, missä teimme lemmenliiton kahden, josta nyt Tirsis se nyrpeäks jää. Purtehen astu! Laulamme, kulta! Hehkua, tulta lauluss' soi.
»Ja nyt se pannaan suuhun ... ja nielaistaan vaikka mahaan ... ja lähtään taas juomaan olutta päälle...!» »Martti! ei se ole hyvä kellolle ... ota nyt se pois suustasi ja pane lakkariisi...» »Se on minun kelloni ... enkö minä ole sitä omalla rahallani maksanut?» »Olet ... olet...» »Enkö minä maksanut sinunkin oluttasi ... enkö maksanut...?»
Vierasten käsi kahmuili jo ulkoa päin oven rivassa, kun isäntä sai sanottavansa sanotuksi, Ovessa hän ne sivuutti ja tervehti niin joutuin, kuin on tavallista käymään lähtevän laivan ovella, jossa toisia tulee ja toisia menee. Maija ja toinen renki jäivät tupaan vieraita puhuttelemaan. Anna Liisan tultua kamariin sanoi hänen isänsä hänelle: Nyt lähtään niitä lankoja ostamaan.
Samassa Henrik tuli ajatelleeksi, että silloinhan hän saa nähdä senkin, jonka valokuva oli ollut hänen kädessään ja hänen sydäntänsä hiipasi omituisesti. Etkö luule, että he kummastuvat suuresti tätä sinun hommaasi? Mitä ihmeitä he sitä kummastuisivat. He tarvitsevat kotiopettajaa ja minä ehdotan heille, asia on hyvin yksinkertainen. No lähtään nyt.
Pois tieltä talonpoika, päästä herra helvettiin. Mitä ne körttiläiset siinä katsovat kuin lehmä uutta konttia! Häh! Kaikkien huomio kääntyy heihin. Katsopas peijakkaita. Tapelkaa pojat, niin saatte tupakkaa. Juuttaan hunajanpisara tuli tänne ja säikytti tytöt pahanpäiväisiksi. Saapa nähdä tokko ne siitä enää toipuvatkaan. Kyllä se haihtuu, kun lähtään kokko sytyttämään.
Mutta joka kerta, kun laiva saapui satamaan, ja etenkin näin syksyllä, jolloin paljon ylioppilaita matkusti alas, tultiin vanhoja muistoja uudistamaan. Oltiin niinkuin puoleksi matkalla ulos maailmaan, tuohon huimaavaan, hupaisaan Helsinkiin, joka vuosi vuodelta kuului tulevan yhä suurenmoisemmaksi, yhä iloisemmaksi. Mutta eiköhän hurjauta ja lähdetä mukaan! Lähtään! Me lähtään!
Lähde sinä, Matti, viemään sinne isäsi luokse, niin käydään sitäkin katsomassa, esitti lääkäri pojalle. No lähtään, sanoi poika tomerasti ja pyörähti ovelle. Tämä isännän luokse meno ei ollut Laarasta ollenkaan suotua, mutta ei rohjennut estämäänkään mennä, olisi ehkä luullut, että siellä on niin huono hoito, ettei ihmisille näytetä.
Päivän Sana
Muut Etsivät