United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Toiselta puolen", huomautti Baskerville, "on kieltämätöntä, että noilla ihmisillä on hyvin komea koti, eikä työtä mitään, ellei omistaja asu tilalla." "Se on totta." "Oliko Barrymorea jollakin tavalla otettu huomioon sir Charlesin testamentissa?" kysyi Holmes. "Kumpikin, sekä mies että vaimo, saivat viisisataa puntaa." "Vai niin. Ja tiesivätkö he ennakolta saavansa sen summan?" "Kyllä.
Tästä sain aiheen kysyä yhdeltä ja toiselta, tiesivätkö he, mihin ensimmäiset suomalaiset tavallisesti hautasivat kuolleensa. Ei, sitä he eivät tienneet, vaan arvelivat, että eivätköhän he liene kuljettaneet vainajien ruumiit kirkolle. Aiheen kysymykseeni olin saanut siitä, että olin kuullut kerrottavan pojasta, joka muka olisi käyttänyt isänsä ruumista syöttinä houkutellakseen sillä susia.
Pitkien ponnistusten jälkeen hän vähitellen kuitenkin sai niistä kiinni. Ja hän alkoi miettiä niitä hellittämättömän itsepintaisesti. Hänen äitinsä, täti Lison ja paroni olivat saapuneet; hän oli siis ollut kovin sairas. Mutta Julien? Mitä oli hän sanonut? Tiesivätkö hänen vanhempansa? Ja Rosalie? Missä oli hän? Ja mitä oli tehtävä, mitä tehtävä?
Ei toki minulla vielä, kielsi Hilja nauraen. Taitaapa olla, koska tiedät niistä ja naurat, uteli Aliina. Ei ole, ihan todella, vakuutti Hilja. Oli niitä kansakoulussa ollessa semmoisia toisten nimittämiä leikkisulhasia isoimmilla tytöillä, mutta ei sen kummempia. Oliko sinullakin? Oli. Kuka se oli? Mikä milloinkin. Tiesivätkö ne?
Yrjänä neuvotteli nyt Oren suomalaisten kanssa, uskaltaisivatko he ruveta asumaan tuolla autioksi jätetyllä paikalla, ja kyselivät näiltä, tiesivätkö he, kuka siihen oli yrittänyt raivata asuinpaikkaa. Mutta siitä ei kukaan tiennyt. Uudisasukas, joka oli kasken hakannut, oli varmaankin tullut pohjoisesta päin eikä ollut tiennyt heistä mitään.
Sitten talollisilta kysyttiin, mistä he tulivat ja tiesivätkö he kertoa kuulumisia. Eihän heillä ollut uutisiakaan kerrottavana, mutta ehkä suomalaisilla oli? Ka, olihan kuultu, että hyvää vuodentuloa odotettiin Norjan puolella ja arveltiin, että talvella tulisi halvat rakennushinnat, ja sitten kyseltiin talollisilta, millä asioilla he liikkuivat.
Tuvan seinän takana tömähti maa, porstuassa kolasi, ja he tulivat tupaan, isäntä ensimmäisenä. Minut valtasi selittämätön arkuus ja epävarmuus näiden vierasten ihmisten edessä, joita en tuntenut, vaikka olimmekin pitäjäläisiä. Tulisivatko he käsittämään asian? Olivatko he seuranneet tapausten menoa? Tiesivätkö, mistä kaikesta on kysymys?
Taikka tiesivätkö ylipään maailmassa surua ja huolta olevankaan? Sitä Hanna usein mietiskeli koulussa, kun hiljaisena seisoi syrjässä ja katseli iloisten toverein leikkiä. Ja siihen päätökseen hän aina tuli, ettei kellään muulla ollut mitään raskasta sydämellä. Hän oli ainoa. Miksikähän Jumala juuri hänelle oli sen pannut? Kumma kyllä, siihen sentään aikaa myöten niinkun vähän tottui.
VALLESMANNI. Minun pitää virkani puolesta tehdä muutamia kysymyksiä. Tiesivätkö vanhempanne mitään tästä kaikesta? ANNA LIISA. Ei, he ovat viattomat. He uskoivat minusta pelkkää hyvää. Ei heillä ollut pienintä aavistustakaan minun rikoksestani. HUSSO. Lähtään pois, Mikko. Mitäs me täällä enää. MIKKO. Kuunnellaanhan, kuinka tässä käy.
Tiesivätkö he ollenkaan Heikin kodista? Ja olisivatkohan ottaneet syliinsä, jos sinne heidän luokseen olisi mennyt? Se oli heidän kotinsa tuo ja he saivat aina kulkea lautaläjien luona ja katsella savupiippua ja laittaa koskeen myllyjä. Uh, kuinka se kohisi; välistä kovemmin ja välistä hiljemmin! Näkyi navetan katon yli jotakin ruukintapaista, mutta ei se tämmöistä ollut. Tämä oli varmaan toinen.