United States or Honduras ? Vote for the TOP Country of the Week !
Keskelle järveä oli eräs uudisasukas, Tom Hutter, rakentanut itselleen asunnon paaluille, jotka oli lyöty pystyyn muutamaan pitkään, kaitaiseen, noin 8-10 jalan syvyydellä olevaan hiekkaluotoon. Tässä rakennuksessa, jota pilkalla kutsuttiin Bisamrotan-linnaksi, ja joka oli rakennettu turvapaikaksi indianeja vastaan, asui vanha Hutter kahden tyttärensä, Judithin ja Hetyn kanssa.
Nämä apukeinot oli toimelias uudisasukas hankkinut jo ensimmäisenä talvena erityisillä matkoilla kaupungista, vuorikunnista tai tavallisesti voudilta myymällä eläinten taljoja ja nahkoja. Historiasta kyllä tiedämme, että nahoilla saadut rahat olivat verraten vähäiset.
Kun nyt uudisasukas uudessa isänmaassaan oloaikansa toisena kesänä oli suorittanut rukiinkylvön ja kaatanut kasken seuraavaksi vuodeksi, hän alkoi rakentaa asumustaan, saunaa, jonka hän, jos hyvin kävi, sai valmiiksi ennen talven tuloa. Tämä rakennus, jota eri nimillä mainittiin pirtiksi, saunaksi tai suomalaistuvaksi, rakennettiin kasken reunaan suorakaiteen muotoiseksi.
Juhani Ahon ensimmäiset kertomukset olivat Sipolan Aapon kosioretki ja Siihen aikaan, kun isä lampun osti, joista varsinkin jälkimäinen hauskuudellaan viehätti lukijakuntaa. Näiden jälkeen nostivat huomiota Muuan markkinamies, kansanmiehen surullinen elämäkerta, ja leikillisyydessään verraton kuvaus Rautatie, niinkuin myös Papin tytär, jossa esitellään nuoren tytön henkistä riutumista ahtaissa kotioloissa. Viimeksi-mainitussa teoksessa Aho jo täydellisesti astuu uuden realismin polkuja; sama suunta ilmaantuu vielä muutamissa pienissä kertomuksissa (Hellmannin herra y. m.) ja yltyy korkeimmilleen novelleissa Helsinkiin ja Yksin. Mutta jälkimäisessä, jonka hän kirjoitti käytyänsä Pariisissa ja siellä lähemmin tutustuttuansa ranskalaiseen kirjallisuuteen, esiintyy samalla ensi kerran se sorea, taiteellinen kertomistapa, joka siitä asti on jäänyt Ahon teosten tunnusmerkiksi. Tästälähin myös romantinen tunteiden kuvailu saa yhä laajemman alan Ahon kirjailijatoimessa. Suurta suosiota ovat hänen teoksistaan saavuttaneet nuo lyhyet, Lastuja nimiset luonnon- ja ihmiselämän-kuvaukset, joita on tullut neljä sarjaa (1891 1899). Erittäin kauniita ovat ne, joihin isänmaalliset tunteet antavat aihetta, niinkuin "Uudisasukas", "Kosteikko, kukkula, saari", "Katajainen kansallisuutemme" y. m. Toisissa tekijä, milloin vakavasti, milloin leikillisesti tai ivallisesti, piirtelee kuvia henkilöistä tai kohtauksia elämästä ("
Vähän apein mielin nuorukaiset alkoivat jatkaa matkaansa seuraavana aamuna, mutta pian he elpyivät, kun löysivät suksenladun ja kohta sen jälkeen suomalaistorpankin. Heidät vastaanotti koiran haukunta, ja heti samassa ilmestyi näkyviin myöskin uudisasukas. Hänellä oli kirves kädessä ja hän asettui uhkaavana odottavaan asentoon.
Mutta uuttera ja huolellinen uudisasukas, joka oli kokonaan oman onnensa nojassa, oli kuitenkin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta noiden kuuden vapaavuoden kuluessa ehtinyt saada toimeen jonkinlaisen viljelyksen, koska juuri tämä ajanjakso oli siihen määrätty ia annettiin verottomaksi.
Mutta sattuupa Lappalaisten joukkoon jonakuna päivänä tulemaan mustapukuinen uudisasukas, jonka ilmestyminen ei heissä herätä iloisia tunteita. Heillä ei ole mitään hyvää häneltä odotettavana.
Palo oli nyt valmis kylvettäväksi, ja ne uudisasukkaat, jotka olivat saaneet hankituksi tarpeeksi siemenrukiita, kiittivät onneansa. Oli päivän selvää, että siemenrukiit olivat uudisviljelijälle ihan välttämättömän tarpeellisia, ja kyllä uudisviljelijä siitä asiasta pitikin hyvän huolen. Muudan tuollainen uudisasukas toi mukanaan Suomesta rukiita vain sen verran mitä mahtui kuikannahkaan.
Että uudisasukas silloin tunsi itsensä onnelliseksi, sen ymmärtää helposti, kun ajattelee, ettei hän kahtena viimeisenä vuonna ollut maannut vuoteessa, harvoin oli riisunut vaatteitaan eikä ollut kattoa pään päällä. Paitsi sitä työtä, mikä meni puiden kaatamiseen, kasken polttamiseen, kylvämiseen ja asumus pahasen rakentamiseen, oli vielä jokapäiväisen elatuksen huolet.
Eläinten nahoilla ja rukiilla hän vaihtoi kotieläimiä muilta suomalaisilta, ja rehuja hän sai näille luonnon muodostamilta heinämailta, joita oli metsissä vesien rannoilla, joskus pitkienkin matkojen päässä kotoa. Kun suomalainen uudisasukas oli päässyt niin pitkälle, että hänellä oli peltoa, niittyä ja kotieläimiä, hän oli tilallinen. Yksityisen perheen oli tukala tulla toimeen.