United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mathieu oli vaipunut ajatuksiinsa. Voiko koskaan tietää, mikä on viisainta? Eikö se ollut ihailtavaa tämä rakkaus, joka elää aivan itsekseen keskellä luonnon helmaa? Hän muisti sen päätöksensä, jonka hän oli tehnyt Pariisissa, että hän nimittäin ei hanki useampia lapsia maailmaan. "No niin", mutisi hän vihdoin, "jokainen elää, miten häntä haluttaa.
Sillä välin kun Hänen ylhäisyytensä etsittäisi minua Pariisista, minä kaikessa hiljaisuudessa lähtisin Pikardiaan tiedustelemaan kolmea toveriani. Kylläpä, hiisi vieköön, he ansaitsevat sen pienen huomion teidän puoleltanne. Neuvo on hyvä, arvoisa herra, ja minä lähden huomenna. Huomenna! miksi ette tänäpäivänä? Tänä iltana, arvoisa herra, pidättää minua eräs tärkeä asia Pariisissa.
Ja kun hänellä on kaksi isoa poikaa, otin minä vapauden suositella nuorempaa herra Ambroiselle, jotta hän antaisi pojalle paikan konttoorissaan, ja hän oli niin hyvä, että teki sen. Ja nyt kun minä ensikertaa käyn Pariisissa, otin minä tilaisuudesta vaarin ja tulin kiittämään häntä." Mutta Céleste ei kertonut siitä, miten hän oli päässyt naimisiin ent. meriupseerin kanssa.
Mutta ennen kaikkea piti Couteauskan tiedustella näitä asioita siten, ett'ei kukaan aavista mitään, ei poika eikä hänen tuttavansa. "Se on hyvin helposti tehty, herrani. Minä ymmärrän varsin hyvin teitä, ja parasta on, että minä suullisesti ilmoitan teille tiedustelujeni tulokset, ja sen minä teen neljäntoista päivän kuluttua, jolloin taaskin käyn Pariisissa.
Hän oli ensin tullut hänen palvelijattarekseen, sitten hänen rakastajattarekseen ja vihdoin hänen lailliseksi vaimokseen, kun mies oli kadottanut ensimäisen vaimonsa, jonka loppua Céleste oli kiirehtinyt. Mutta hän teki miehensä yleensä hyvin onnelliseksi, toimittipa pois hänen rasittavat poikansakin, ja kiitos siitä niille hienoille tuttavuuksille, joita hänellä oli Pariisissa.
Elettyänsä Pariisissa pari wuotta läksi hän w. 1833, hillitsemätöntä haluansa noudattaen, jälleen uuteen sotaan. Tällä kertaa hän kuitenkin kerran waihetuksen wuoksi taisteli itsewaltiaan puolesta perustuslakiaan puolustawia alamaisia wastaan! Hän näet palweli Espanjan keskinäis=sodassa Don Carlos'in armeijassa.
Keisari aikoi viimein siirtää osan galttalaissotaväestä Aasiaan, mutta silloin ne joukot tekivät Pariisissa matkalla kinastuksen ja korottivat Julianuksen keisariksi.
»Suokaa anteeksi, että häiritsen», alotti hän. »Mitä vielä,» vastasi kohteliaasti poliisi, »kuinka on minulla kunnia olla Teille avuksi?» »Minä olen muukalainen,» alotti konsuli, »olen ensi kertaa täällä Pariisissa. Satunnaisesta syystä pyytäsin Teitä vastaamaan minulle pieneen kysymykseen.» »Minä pyydän » »Tahdotteko tehdä hyvin, sanoa minulle, mitä on Ravallaque de Paris?»
Mutta siksi meidän onkin jo viiden aikana lähdettävä Seinen toiselle puolelle. Hyvä, tavataan sitten tavallisessa paikassa. Hän oli näyttelijä, Gööteporista kotosin ja oleskeli opintoja varten Pariisissa; oli ollut siellä jo pari, kolme kuukautta enemmän aikaa kuin minä ja söi samassa ruokapaikassa.
Siitä määrästä, mitä hän ei talven kuluessa ole saanut Pariisissa ja Roomassa menemään vaimovainajansa perintöjen koroista, hän ei pane kaikkia pääomaan, vaan lahjoittaa aina väliin pienen prosentin kotiin tultuaan johonkin yleishyödylliseen yritykseen, ja lukee sitten mielellään paikkakunnan sanomalehdissä, että »kunnallisneuvos Kyriakus on taasen tunnetulla anteliaisuudellaan» jne., niinkuin tiedätte.