United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, arvoisa herra, vastasi hän, asia on sellainen, että kolme muskettisoturia ja eräs henkivartija olivat lyöneet vedon herra de Busigny'n kanssa, menevänsä syömään aamiaista Saint-Gervais'in vallinsarveen ja aamiaisen kestäessä vastustelleet vihollista kaksi tuntia ja tappaneet emme tiedä kuinka monta rochellelaista. Kysyittekö ketä muskettisoturit olivat nimeltään? Kyllä, arvoisa herra.
Tunkeutua hänen huoneesensa, sanoi kardinaali, ja minkätähden? Epäilemättä tehdäksensä hänelle väkivaltaa, sanoi Athos; minulla oli jo kunnia ilmoittaa Teidän ylhäisyydellenne että heittiöt olivat juovuksissa. Oliko nainen sitten nuori ja kaunis? kysyi kardinaali vähän levottomasti. Me emme nähneet häntä, arvoisa herra, vastasi Athos. Ettekö nähneet häntä? Ah, hyvä! virkkoi kardinaali vilkkaasti.
Eräs sen-aikainen arvoisa pappismies en saattanut tämän sodan tapaukset tietoihimme. Hän kuvailee innolla ja suuttumuksella jokaista Indianien harjoittamaa vainomusta, olipa se kuinka oikeutettu tahansa, samalla kuin hän hyväksyen mainitsee valkoisten julmimpia veritöitä.
Yksi muijista katsahti kammarista ulos pieneen porstuaan. Siellä Dwining, vetäen esteeksi sitä veruketta, ettei hän oikein selvään nähnyt portaita, joita myöten oli astuminen suruhuoneen yliselle, yhä vielä viivyskeli; niin oli hän hämmästynyt akkojen puheesta, jonka oli kuullut. "No, eihän se ollut kukaan mun kuin arvoisa maisteri Henbane Dwining", vastasi uloskatsoja.
Niinkuin toisessa paikassa olen sanonut, olin usein ihmetellyt tohtorin lempeätä käytöstä nuorekasta vaimoansa kohtaan, mutta se kunnioittavainen hellyys, jota hän koko ajan tässä tilaisuudessa osoitti vaimonsa suhteen, ja se arvoisa tapa, jolla hän torjui luotansa vähintäkin epäilystä tämän viattomuudesta, koroittivat häntä sanomattomasti minun silmissäni.
»Enpä huomannutkaan, arvoisa herra», virkkoi pappi, »että te olitte kirkossa.»
Minä, arvoisa herra, joka tiesin kaksintaistelujen olevan kiellettyjä, otin penkin ja annoin sillä eräälle roistolle semmoisen iskun että luullakseni hänen olkapäänsä musertui. Hyvä! sanoi kardinaali, ja te, herra Aramis?
Otettuansa vesissä silmin jäähyväiset jokaiselta esineeltä, joka oli ollut hänen onnellisuutensa todistajana, ja oli arvoisa hänen sydämellensä, laskeusi Guldborg polvillensa ja nosti ylös pienen Valdemarin, kutsuaksensa hänelle taivaan siunauksen. Aamu-aurinko heitti ensimäiset säteensä lapsen kasvoille, ja sen paisteen häikäistessä alkoi tämä itkeä.
Ja kun ei muu keino näyttänyt auttavan saamaan selvyyttä ja pääsemään vaikkapa polkupyöräilyn kautta henkiseen yhteyteen Petterin kanssa, päätin minä sittekin kirjoittaa hänelle. Pirskoitin paperin hajuvedellä, suutelin sitä kaksikymmentä kolme kertaa Petteri näet oli kaksikymmentäkolme-vuotias ja pitkien taistelujen jälkeen kirjoitin viekkaasti näin: Arvoisa Herra P. Ikonen!
No niin, sitten on asia mitä yksinkertaisinta olla saattaa; antakaa minulle ne todisteet niin suljetan hänet Bastiljiin. Hyvä, arvoisa herra, mutta sitten? Kun ollaan Bastiljissa, niin ei ole enää mitään "sitten", sanoi kardinaali kolkolla äänellä. Ah!