United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen monessa asiassa typerä, ja tuo soitanto, joka alinomaa mielessäni hehkuu, se tekee, että minä ainoastansa puolittain kuulen ja puolittain teen monta asiaa; minä olen taitamattomampi kuin moni mun, enkä sentään ole taitamaton, ja minä olen äkkinäinen, ja mieleni on paha monesta asiasta, joista moni muu ei pitäisi suurta minään. Tiesi hänen hiisi, vaan minä en sitä voi auttaa.
NYYRI. Tää kaikk' on minun työni, kristityt! Ha! ha! ha! Hiisi teidät toisetkin Nyt vieköhön vaan! Ha! ha! ha! ANDRAEAS. Ken ompi Tuo vaimo, joka suruamme pilkkaa Ja ivaa kauhealla naurullansa? KAARLO. Hän on Kitkan vaimo. Oi kaikki hyvät ihmiset mailmassa! kuinka hän rääkkäsi pitkällä puukolla pispan pyhää ruumista, sen ohessa kauheasti kiroten ja hirvittäviä loihtu-sanoja lukien!
Vähän päästä virkkoi hän jälleen. "Tänään teillä oli kiire kirkosta." "Oli eräs, jota meidän piti saada puhutella," sanoi Thorbjörn ja kumartui alas. "Noh, saitko hänen kanssaan haastella?" "Tuskin sen tiedän," vastasi Thorbjörn. "Noh, hiisi vieköön!" sanoi Sæmund ja söi.
Hanna heittäytyi hieman leikilliseksi, katsahti Jukkeen lystikkään silmäyksen ja naurahtain virkkoi: »Ajaisihan se hiisi hyvälläkin, kun kerran selkään pääsisi, minkä sinäkin.»
Ell'et nyt hyvällä tuki suutasi mies, niin hiisi vieköön, ei ole onni tänäpänä merrassa. Vai ei nyt enää muka laulaakaan sais'. Mutta kas kun sen teen kiusallasikin. Rallakaijan rakkaus paloi mennä vuonna, Joko lienee sammunut, taikka tielle puonna. No helkkari, noita peijakkaan poikia, eivätkös tuolla jo ottele? Ptroo, seis hevonen!
Toisinaan Esa innostui laulamaan hänkin, ja silloin he kahden kilpaa huusivat, että taivas kajahteli. Toisin vuoroin Esa taas istui synkkänä ajatuksiinsa vaipuneena eikä näyttänyt ensinkään kuuntelevan kumppaninsa kulotusta. »Mutta, mihinkä me ajamme?» kysäisi Lomppi vihdoin, kun jo olivat ajelleet tunnin, toista. Hiisi olkoon, tässä jo alkaa tulla vilu.»
Ja silloin olivat siellä yhä ne todistajat ... niitä herraskaisia. Muttinen kutsui hänet luokseen ja luki ääneen ehdot. Hiisi sellaisiin sitoutumaan, ajatteli Käkriäinen alussa.
Hiisi, ketäs täällä tähän aikaan olisi? Hyvä. D'Artagnan syöksähti Athoksen kamariin. No mutta puhuhan toki, sanoi hän suljettuaan oven. Onko kuningas kuollut? Oletko tappanut kardinaalin? Sinähän olet vallan hurjistunut. Selitähän toki mitä on tapahtunut. Athos, sanoi d'Artagnan, valmista itsesi kuulemaan uskomattomia asioita. No mitä?
"Eikös hän ollut tämän herran näköinen?" kysyi tuomari, osoittaen Schyvalliin. "On se voinut olla tämäkin herra", oli vastaus. "Ja salmessa näit venheen, eikö niin?" kysyi taas tuomari. "Luulin näkeväni, mutta on se voinut olla kanto, mikä siinä uisteli", oli vastaus. "Saat mennä!" "Hiisi Hovilaisia enää auttakoon, hukka heidät perii kuitenkin", sanoi Ville itseksensä, astuessaan ulos.
Kysykää minua huomenna, niin tapaatte minut haudan hiljaisena. Kyllä minä nyt olen suolattu, se on varma. Kirotut nuo teidän sukunne! Hiisi olkoon, että koira, rotta, hiiri, kissa noin kynsii miehen kuoliaaksi! Mokoma pöyhkäri, roisto, lurjus, joka taistelee taskukirjan mukaan! Miksi, piru vieköön, te väliimme tulitte! Teidän käsivartenne alta minä sain haavani. ROMEO. Parasta tarkoitin.