United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miehet kävivät majaan ja nautitsivat mielihyvällä mehukasta riistapaistia. Sillä välin tuli hämärä, mutta Hutter kielsi tyttäriänsä sytyttämästä valkeata, jott'ei viholliset, jotka öisin tavallisesti ilmaantuivat järvelle, huomaisi majataloa,
"Sen lupaan teille", vastasi Haukansilmä ojentaen lupauksensa vakuudeksi oikean kätensä. "Mutta kerropa", pyysi Hutter nuorukaista, "kuinka näihin kaukaisiin seutuihin olet tullut? Mikä on varsinaisesti syynä tänne tuloosi?" "Tuopa on pian sanottu, Hutter ukkoseni", Haukansilmä vastasi. "Saattepa kuulla kertomukseni: Olen nuorimies, tähän asti vielä saamatta sotakenttää polkea.
Suuren osan nuoruudestaan hän on delawarelaisten keskuudessa oleskellut, voipi sentähden intialaisten hyökätessä olla meille erinomaisena apuna". "Olkaa tervetullut, nuori mies!" sanoi Hutter ystävällisesti vieraalleen, ojentaen hänelle kovan, jäntevän kätensä. "Minä luotan sinun apuusi", hän jatkoi, "ja toivon sinusta lapsillenikin oivaa turvaa".
Haukansilmä pysytteliin venheessä rannan läheisyydessä sillä aikaa kun Hurry ja Hutter salaista polkua myöten hiljaa hiipivät tulelle päin. Lukija voi ajatella missä jännityksessä nuori mies venheessä, yksin istuen, odotteli mitä tuleman piti. Hetkinen oli jo toverein lähdöstä kulunut, kun Haukansilmän huomion herätti ääni, joka hänen täytti pelolla.
Vahvain varusten ympäröimänä se pilarein päällä seisoi ylhäällä veden pinnasta, ja Hurry selitti toverilleen, minkätähden Tuomo Hutter asuntonsa näin oli varustanut. "Kolmasti ovat ryöstöhaluiset intialaiset vanhuksen majan polttaneet poroksi maalla", sanoi Hurry, "ukko Tuomo haki sentähden turvaa järveltä.
Koska ei mitään huomattu, niin päätettiin laskea rantaan. Hurry ja Hutter nousivat pyssyinensä hiljaa maihin ja Haukansilmä jäi venettä vartioimaan. Koverrettu puunrunko, jossa pieni venhe oli kätkettynä aivan lähellä vuoren rinteellä. Syvä hiljaisuus vallitsi metsässä ja vaaratta saapuivat etsijät määräpaikalle.
Tämän linnan asukasten puolustukseksi taisteli Hirventappaja ensimmäisen taistelunsa elämästä ja kuolemasta muutaman indianin kanssa. Eräs vihollinen indianilais-heimo, tunnettu nimellä Mingot, oli nähty linnasen likitienoilla, ja sentähden oli Hutter Hirventappajan avulla kiirehtinyt korjaamaan turvapaikkaan muutamia ruuhia, joita hän tahtoi varjella indianien käsiin joutumasta.
Hutter veti sangen varovasti veneen puun sisästä, nosti sen hartijoillensa ja molemmat lähtivät nyt kulkemaan mäen rinnettä alas rantaan päin. Tänne saavuttuansa he laskivat kevyen veneen toisen viereen veteen. Tällä tavoin saatuansa kaikki venheensä valtoihinsa, oli tarkka vaarinpito näistä tarpeellinen. He soutivat nyt sellaiseen paikkaan, mistä koko rannalle voi nähdä.
Tämän kuultua miehet nousivat ylös ja Hettyn ja Judithin poistuttua makuuhuoneesensa, Hutter ilmaisi tovereilleen tuumansa. "Meidän asemassamme", hän sanoi, "on päähuomio laskettava siihen, että täydellisesti pidämme järven vallassamme. Venhe on meille samasta arvosta kuin sotalaiva. Sellaisia laivoja on täällä neljä.
"Kyllä hyvin tiedän", vastasi Hurry, "enkä näille tienoille ole tullutkaan muuta varten, kuin auttaakseni ystävääni, Hutter ukkoa, joka tuonne järven rantaan on rakentanut itselleen linnoituksen tapaisen majatalon, hänen taisteluissaan intialaisia vastaan. Sanopa minulle", hän uteliaasti jatkoi: "mikä sinut tänne erämaahan johdatti?" "Odottelen täällä erästä hyvää ystävääni", vastasi Haukansilmä.