United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen vanhan kellon verkkainen raksutus kuului ruokahuoneesta selvästi kuin olisi se hakannut. Pastoria milteipä tukahdutti. Papinkaulus tuntui puristavan kaulaa. Hän venytti sitä isommaksi. »Amalia... Rakas Amalia... Tuo kaulus kun on... Kaulaa puristaa», tapaili hän pulassa neuvottomana. Mutta Sakari vain yhäkin jatkoi.
"Ei minun sanani pysty isääsi, ei niin vähintäkään," lausui hän tyttärelleen, "huomenna lähtee hän kartanoon kaipaamaan Riston päälle, mutta minun luuloni on, ettei herra tee Ristolle mitään pahaa, sillä hän on itse käskenyt Riston perata aituuksen puhtaaksi risuista." "Vai niin, siis ei olekkaan Risto kartanon metsästä hakannut puita eikä risuja."
Minä olen sen tuonut ylös pesästä eikä kukaan muu minusta huoli kuin tämä lintu se on kaikki mitä minulla maailmassa on sinä et saa mitään tehdä Hanselille! Vai niin, sanoi Jooseppi äkäisesti ja katkerasti, se riiviö on melkein hakannut silmät päästäni enkä minä saa mitään tehdä? Eihän se sinua tuntenut! Mitä lintu voi siihen ett'ei se viisaampi ole ethän sinä tahdo kostaa järjettömälle eläimelle?
Hän teki ristinmerkin nähdessään tuon tumman järven aaltoavan veden, joka värin ja omaisuuttensa puolesta niin isosti eroaa kunkin muun järven vedestä, ja väristys kävi hänen ruumiinsa läpi, kun hän ajatteli että näiden jähmeäin aaltojen alla lepäsi alankomaan muinoin niin uhkeat kaupungit, joille taivahan salamat eli manalaisen tulen tuhovoima oli haudan hakannut, ja joiden jäännöksiä järvi peittää, missä ei elä ainoatakaan kalaa, jonka pinnalla ei yhtään venettä näe, ja joka ei, niinkuin muut järvet, suorita veroa valtamerelle, ikäänkuin jos sen oma hirveä pohja olisi ainoa sopiva vastaanottopaikka sen synkille vesille.
Silmäin käyvät kyyneleille, Vesihelmet tippuvi; Voi! mä kaihoon teitä, Välissämm' on laajaa maa; Taajaan kyyneleitä hiekkaan virrahtaa. Talonpojan laulu. Mä väsyksiin oon hakannut Ja hakkaan vieläki, On kirveen teräs hyvä, mut Viel honka seisovi. Ol' kätein kerran tukeva, Nyt niin ei olekaan, Söin koko talven pettua, Join päälle vettä vaan.
Ja juuri ennenkuin kohtasin hänet, kurja ja pelkurimainen alhaiso oli kavalasti piirittänyt ja julmasti hakannut, potkinut ja sotkenut häntä, niin että hän oli vähällä henkensä heittää."
Libanon'in huipulla näen rakkaan ystäväni ja matkakumppanini, H:n, istuvan epätoivoissaan erään postiaseman ääressä; hän aikoo heittää ratsastuksen sikseen ja odottaa kyytivaunua, vaikka olikin päässyt koko lailla eteen päin, tosin kyllä siten, että oli piiskansa jo poikki hakannut. Minä rohkaisin häntä, ja, kun taas yhdessä lähdemme matkalle, kävelee hänen hevosensa nytkin nopeammin.
Yrjänä neuvotteli nyt Oren suomalaisten kanssa, uskaltaisivatko he ruveta asumaan tuolla autioksi jätetyllä paikalla, ja kyselivät näiltä, tiesivätkö he, kuka siihen oli yrittänyt raivata asuinpaikkaa. Mutta siitä ei kukaan tiennyt. Uudisasukas, joka oli kasken hakannut, oli varmaankin tullut pohjoisesta päin eikä ollut tiennyt heistä mitään.
Muutamissa tunneissa keräytyi useita satoja henkiä, enimmin ukkoja, naisia ja lapsia sillä Pohjanmaan, samoin kuin koko valtakunnan miehet olivat enimmäkseen tappotanterilla kaatuneet, paenneet pois pohjan perille, Länsipohjaan, taikka myös vihollinen oli heidät maahan hakannut tai vienyt vankeuteen.
Tosi on, kuin kunnian herr kirkkoherra äsken sanoi, että minä olen ollut röyhkeä ja raivo veitikka, joka kernaasti olisin hakannut kaikki, mitä tielläni on seisonut, pieneksi kuin kryynit.