United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Amalia, kysy herralta, eikö hän halua mitään nautittavaa», huusi hän kovalla äänellä tarjoilupöytää kohden. Vieras ei ollut kuulevinaan mitään. Neiti meni hänen pöytänsä luo ja höpisi jotakin väkevästä schrandenilaisesta oluesta. »Kiitos en juo mitään», vastasi hän kohottamatta katsettaan. Felix herra pureksi viiksiensä kärkiä. Hänestä oli selvää, että tämä käytös ansaitsi rangaistuksen.
Koska Amalia nyt vihdoin oli varma siitä tulevaisuudesta, jonka hän oli asettanut toiveittensa päämääräksi, niin lievensivät onni ja ilo suuressa määrässä hänen vähemmän miellyttäviä ja narrimaisia puoliaan, ja tämä kävi paljo helpommin päinsä siitä syystä, että hän oli sangen viekas, mutta samalla luonnostaan sangen hyväntahtoinen olento sekä sitä paitsi Aleksiin rakastunut.
Minä olen kelvoton häntä kasvattamaan. AMALIA. Voi sitä kurjuutta, sitä kurjuutta! (Erikseen) No, en ilmoisna ikänä ole mokomata kuullut! (
Voitteko sitä sietää, hyvät schrandenilaiset, tahdotteko pitää hyvänänne, että moinen veijari, maankavaltajan poika, lopuksi katsoo teitä ikäänkuin alamaisikseen? Sitäkö varten rakkaan kuninkaamme armosta on teistä tullut vapaita miehiä?» Hetki näytti suotuisalta huutaa eläköön hänen majesteetilleen kuninkaalle, sillä Amalia oli tällä välin ehtinyt täyttää kaikki lasit.
Vanhin niistä, toisten äiti, oli kookas ja voimakas varreltaan ja näkyi olevan luotu soturin vaimoksi. Rohkeus ja uljaus säihkyi hänen silmistänsä. Hänen tyttärensä olivat kaikki kauniit ja jokaisella oli omituisuuksia, joista on vaikea sanoa, mikä oli parahin. Vanhin, Amalia, oli solakka, sinisilmäinen, kahdeksantoista vuotinen neito, jonka koko olennossa havaittiin viehkeä lempeys.
No, olipa onni, ett'ei se ollut Bertha, sillä jos hän olisi saanut nähdä kirjeen, niin koko salaisuuteni olisi ennen aikojaan tullut ilmi. Enköhän vaan mene kamariini ja heittäy sohvalle pitkälleni olen tosiaankin hiukan väsynyt yöllisen valvomisen jälkeen. Niin, sen teen. Mutta ensin lasi soodavettä, sillä kulkkuni tuntuu saakelin kuivalta. Bertha. Amalia. Miksi noin äkkipäätä lähdet?
"Tein kyllä pahasti, että viivyin niin kauan, mutta Amalia on aina sanonut, etten minä kelpaa mihinkään taloudessa, ja minä tahdoin välttämättömästi laittaa lientä, jonka olen määrännyt teille illalliseksi. Saapa nähdä, kelpaako se mihinkään". "Noh, se maistuu varmaankin erinomaisen hyvältä, ja minä pelkään, että nautin sitä enemmän, kuin rehellisen enonne vaatimukset myöntävät".
Amalia katseli syöntini laatua ja sanoi: Syö sieniä myöskin, maista edes! Minä en uskaltanut olla maistamatta, vaan otin sienen käteeni ja söin. Mutta sepä ei hullummalle maistanutkaan. Söin yhden, söin kaksi, jopa kahdeksan kappaletta niitä söin, ja kehuen sieniä makuisiksi lakkasin syömästä. Kiitoksia paljon ruoan edestä! sanoin siirtyen pois pöydän luota. Niin, kiitos kiittämästäsi!
Amalia oli sievä emäntä ja Pietari niin alentuva ja hauska, että Engebretsen useita kertoja oli vaarassa menettämään henkensä laskiaispullilla, jotka istuivat kurkkuun. Ilon ollessa korkeimmillaan, seisoi matami Engebretsen heidän keskellään. Hän näyttäytyi keittiön ovella muodolla punaisella kuin ruusut hänen hatussaan, samalla kuin suuret kultarenkaat hänen korvissaan vapisivat kiukusta.
Ja huomisaamuna päivän valossa, jollei kukaan teistä voi itseään puolustaa, tulee hän ja luovuttaa teidät pyöveleillenne, kuten poikani Felixin, eikä kukaan teistä näe enää kotikyläänsä, Sentähden juokaa, lapset, ottakaa jäähyväiset vanhalta isä Merckeliltä. Seis, eikös sieltä tule Amalia?» keskeytti hän kuunnellen iloisessa jännityksessä.