United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Omituisen vaikutuksen tekee tuo tuollainen jättiläisvirta, joka yöt päivät tuhansien, kymmenien tuhansien vuosisatojen kuluessa on siinä juosta jollotellut aina samaa vauhtia, kiihtymättä, suuttumatta, aina yhtä auliisti kantaen alaspäin aluksia, mutta aina myöskin yhtä itsepintaisesti puskien vastaan niitä, jotka ylöspäin pyrkivät.
Jos tämä puoli hänen luonteestaan ei voinut hankkia hänelle monta ystävää, niin saavutti hän sitä suurempaa luottamusta toimissaan, joissa hän oli tarkka ja sukkela, vaikka hän itsepintaisesti pysyi siinä, missä hän luuli olevansa oikeassa. Häntä peljättiin, eikä kukaan mielellänsä tahtonut olla vihoin hänen kanssaan.
Hän huomasi, että Main nimessä oli kolme kirjainta, että hän oli syntynyt kesäkuun kolmantena päivänä, ja että hän oli kuuden, siis kaksi kertaa kolmen vuoden vanha. Maista riippui siis hänen kohtalonsa. Siksi tunsi Julia neiti tuskallista, ahdistavaa levottomuutta ajatellessaan, että Mai, juuri Mai, itsepintaisesti pysytteli ulkopuolella sen taikapiirin, johon hän oli vetänyt muut lapset...
Hänen voimatyönsä eivät jääneet Mirandalta huomaamatta, mutta impi paadutti sydäntään itsepintaisesti; sillä häpeän tunne, jota hän ei ollut koskaan ennen kokenut, antoi nyt kiinteyttä hänen kiukulleen. Siitä huolimatta hänen kuitenkin täytyi kaiken aikaa sykkivin sydämin katsella tätä taistelua kohisevia koskia vastaan ja ihailla niiden hidasta järkähtämätöntä voittamista.
Itsepintaisesti tahdotaan nähdä ainoastaan niiden kauniit puolet ja ollaan muistelematta vähemmän kauniit, suorastaan oikeinpa rumia puolia, joita siellä on olemassa.» Puoleksi hymyillen Saaran vertaukselle laamanni vastasi: «kaikki riippuu siitä, mitkä puolet saavat voiton kodissa.
Paavo Kontio katsoi järkähtämättömänä häneen. Sitä en epäile... No niin, hän kulkee, hän huokailee, hän samoilee maita ja rämeitä, vuoroin etsii, vuoroin karttaa teidän seuraanne itsepintaisesti... Hän on ylpeä, hän on arka, hän on sairas onnettomasta rakkaudestaan... Pelkään, että hän usein pitää sitä oikein syntinä ja häpeänä. Poikaparka!... Eikö totta, minulla ei ole yhtä herkkä omatunto? Ei.
Tarkoitan tietysti, selitti Johannes, että menisimme yhdessä. Liisa ei sanonut siihen enää mitään, vaan seurasi verkalleen Johannesta. He menivät Wiveliin. Johannes odotti joka silmänräpäys, että Liisa sanoisi jotakin, mitä hyvänsä, johon hän voisi vastata ärtyisästi ja osoittaa onnetonta mielipahaansa. Mutta Liisa vaikeni itsepintaisesti. Vaietkoon sitten! ajatteli Johannes.
Itkeä keskellä katua! Sattuvat vielä ihmiset näkemään. Onneksi oli vasta vähän väkeä liikkeessä eikä päivä ollut valjennut vielä. Johannes tahtoi saattaa Liisan kiireimmän kautta hotelliin. Mutta Liisa piti hänen kättään itsepintaisesti kädessään ja veti häntä jollekin syrjäkadulle päin. Minä en ainakaan ole peittänyt sinulta mitään, tiuskasi Johannes melkein äkäisesti. Et, et, nyyhkytti Liisa.
He näkivät emännän tekevän tuollatavoin vielä pari kertaa, sitten jalka laskeutui kuin koetellen suoraksi maahan nainen läksi itsepintaisesti päämaaliaan kohti. Ikkunoistatähystäjät huoahtivat vapautuksen huokauksen.
Se oli vihastumisen puna tuon hävittömän vastauksen tähden, mutta hän näkyi olevan luontonsa herra, sillä pian katosi tuo vihastumisen puna hänen kasvoistansa ja hän sanoi tyynesti: "Onhan oja yhtä hyvin teidän kuin meidänkin, sillä peltomme on aivan rajatusten". "Oli mitä oli, mutta minä en kaiva sitä ojaa kyynärääkään", sanoi toinen itsepintaisesti.