United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aliina kiirehti oikaisemaan ja kirjoitti, ettei hän ole ensinkään ajatellut kotonaan käymättä mennä minnekään, ei hän toki voi äitiä niin puheetta heittää, jos menoksikin tulisi, mikä on vielä ajattelemisessa. On hän äidin muistanut ja muistaa aina. Viimeiselle vakuutukselleen päätti Aliina olla uskollinen ja olikin. Kerran tämä uskollisuus riipaisi yli varovaisuuden rajan.
Aliina tovereineen seisoi tunkeilevan joukon takapuolella. Antaa saada hätäisimpäin ensiksi. Kahden lipun ostajista kääntyi usea takaisin, antaakseen toisen lipun armaalleen. Aliinankin huomio kiintyi yhteen tuollaiseen pariin. Pojanpuoli oli kansakouluajoilta tuttu Markkalan Ristjaan, ja hän näkyi olevan vähän juovuksissa.
Aliina ei voinut pidättää kyyneleitään, hänellä kun oli melkein varmana, ettei ole enää toivoa päästä tänne. Toisten poistuessa kävi hän vielä istahtamassa tuon tutun koulupöydän ääressä, josta oli erottava. Suurena lohdutuksena oli se, että tiesi viikon päästä pääsevänsä rippikouluun, jolloin sai vielä vähän aikaa asua hyvän ystävänsä Iidan seurassa.
Aliina astui hiljaa kynnyksen yli navettaan, mutta palautui samassa varpaillaan hiipien takaisin. Hän oli aivan hämmästyksissään. Olihan hän heinäniityllä ja leikkuupellolla nähnyt renkien ja päiväläis-ukkojenkin käsittelevän piikoja ja telmivän niiden kanssa, mutta ainoastaan suuressa joukossa. Mutta että isä... Aliina ei tietänyt mitä ajatella ja mitä tehdä.
Rauhoittukaa Aliina ... minä kutsun nimeltä, vaikka ollaankin vähän tuttuja... Niin, tämmöistä meidän naisten täytyy kärsiä ... ja kenen takia ... juuri miesten ... jääköön sanomatta.
Ettäkö kirjeitä osaisin kirjoittaa? kysyi Aliina nauraen. Ei sen vuoksi, vaan oppiihan siellä muutakin, oikaisi Hilja. Ottaisivatkohan kouluun näin vanhana? Kyllä sinne otetaan. Esittelepäs isällesi ja äidillesi. Kun olisi tullut ennen hommatuksi, sanoi Aliina ruveten asiaa ajattelemaan.
Nämä olivat vaikeimmat ja pelättävimmät aineet. Mutta sitten he keksivät toisen tien. Pääseepä Aliina johonkin kouluun, esim. karjakkokouluun. Ja tästä he innostuivat molemmat ja rakensivat mitä hauskimman tulevaisuuden ohjelman. Kumpikin käy koulunsa, ja sitten he sovittavat niin, että Aliina rupeaa johonkin hoviin karjakoksi ja Iida läheiseen kouluun opettajattareksi.
Aliina kuunteli ja katseli äänettömänä.
Vappu ei vastannut tarpeellisiinkaan kysymyksiin, ja Aliina häntä karttoi niin, ettei ruvennut syömään eikä juomaan yksistä, ja siirtyi pois, jos he sattuivat lähekkäin istumaankin. Hän olisi suonut sen menevän vaikka minne, niin ettei kuu kuulisi eikä päivä näkisi. Mutta minkä hän sille tekisi, että saisi pois silmäinsä edestä?
Ei toki minulla vielä, kielsi Hilja nauraen. Taitaapa olla, koska tiedät niistä ja naurat, uteli Aliina. Ei ole, ihan todella, vakuutti Hilja. Oli niitä kansakoulussa ollessa semmoisia toisten nimittämiä leikkisulhasia isoimmilla tytöillä, mutta ei sen kummempia. Oliko sinullakin? Oli. Kuka se oli? Mikä milloinkin. Tiesivätkö ne?