United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Menzikow ja Anna huomasivat kummastellen, miten keisarin muoto aina vaan vetäysi iloisemmaksi ja koko hänen olentonsa leppyisemmäksi kuta enemmän aikaa hän oleskeli Martan kanssa. Eräänä päivänä käski keisari Menzikowin tuoda Martan keisarilliseen hoviin. Martta muuttaa Kremliin. Kummalliset olivat Martan elämän vaiheet tähän saakka olleet, kummempia häntä vielä odotti.
Mutta minä en voi mennä hoviin nyt. Unhotatte veljeni... Ah, veljenne! Ja millä hän on ansainnut sen, että häntä nyt muistatte? 27. JUONIA JA H
Ja vaikka kauan arvelee, Ja vaikka sydän kirvelee, Hän ottaa Mustin mukanaan Ja lähtee kulkemaan. Ja hoviin tultiin: "herrasen', Mun koiraniko tahdotten? Hän viisas on, mut leipäähän Ei oo', mill' elätän." Ja rikas herra hymähtää: "No, koiran voin kyll' elättää, Tuoss' saatte rahaa; tiehenne! Muut' asiaako, he?"
Tyttäreltään, Annaltaan, jota Menzikow yli kaikkia rakasti, oli hän saanut tietää Martasta, kuulla Martan elämän kerrottavan alusta siihen päivään asti, jona Martta tuli Scheremetewin hoviin. Ei kumma siis, että hän muita uteliaisemmasti silmäili Marttaa, nähdäksensä oliko Anna oikeen häntä kuvaillut. "O isäni!" oli kaunis Anna puhunut.
Oli neljäs ilta sen jälkeen kun oli saavuttu Schönwald'iin, ja Qventin oli aamulla lähettänyt pois Ludvig kuninkaan hoviin toisenkin niistä miehistä, jotka olivat seuranneet heitä matkalla.
Ilmoitan heille, että jolleivät he vetoa, minä maksan kohtuullisesti, mutta jos asia menee hoviin, en maksa mitään. Minä sähköitän vielä tänäpäivänä. Ja jos he jo ovat ilmoittaneet vetoavansa, niin voivathan he sopia kanssani että jättävät vetoamatta. Ei, minä matkustan itse sinne; sähkösanoma näyttäisi hätäilemiseltä ja epävarmuudelta minun puoleltani. Huomenna lähden.
Kun pari päivää myöhemmin Lothringin herttua, teidän sukulaisenne, sulhasenne ja melkein jo puolisonne, tuli hoviin ... juuri kun aioimme yhdessä paeta ... oi! te suostuitte siihen, te olitte sen itse tahtoneet! ... minun kunniani äkkiä heräsi.
"Minä annan hänelle uusimman pukuni, jonka ompelija eilen toi kotiin... Tässä puvussa minä en laske häntä hoviin siksi pidän jo liian paljon hänestä." Minä kumarruin sivulle ja suutelin salaisesti pehmeätä, valkoista kättä, joka lepäsi hartioillani.
Ei hemmotellut ruumistaan, vain janoon koki juoda. Kun hallitsi hän onneks maan, se hyvin voitiin suoda. Kun aamein viini tulvi hoviin, hän tulliks kannun omiin oviin toi toviin. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei herraa saa niin suopeaa! Lalaa! Luo tytärten käy perheisiin hän armollisna sisään; sadasta syystä kansa niin se katsoi häneen, isään.
Kiitollisuus on riutunut, niinkuin keväinen jää, se on umpeen mennyt, niinkuin re'en jälki lumituiskussa". Hän nosti silmänsä taas; kaikki oli ääneti ja hän jatkoi: "Minua soimataan siitä, kun poikani olen lähettänyt kuninkaan ja marskin hoviin!