United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oletteko suudelleet kuningattaren kättä! huudahti herra de Tréville katsoen d'Artagnan'ia silmiin. Hänen Majesteettinsa on suonut minulle sen kunnian. Ja silminnäkijäin läsnäollessa? Varomaton, kolmasti varomaton! Ei, arvoisa herra, rauhoittukaa, ei sitä kukaan nähnyt, vastasi d'Artagnan, ja kertoi sitten herra de Tréville'lle, kuinka asia oli tapahtunut.
Häpäiseekö siis heikomman sukupuolen kunniaa kaikki se, mikä ei sovellu vahvemmalle? Onko siis miehen sallittava itselleen kaikki se, mikä vaimolle soveltuu? Kummanko määräsi luonto toisen tueksi? Rauhoittukaa, Tellheim! En silti jääne aivan turvattomaksi, vaikka minun täytyykin kieltäytyä teidän tarjoamanne turvan kunniasta. Niin paljon minulle aina kuitenkin jäänee, että toimeen tulen.
Olkaa vakuutetut, että lakia tunnollisesti käytetään kärsiville lohdutukseksi, pahantekijöille rangaistukseksi, pahaa aikoville varoitukseksi. Rauhoittukaa, onnettomat vanhemmat, lausui senjälkeen Svenonius nousten seisomaan; älkää epäilkö, ettei lapsenne vielä olisi pelastettavissa!
»Rauhoittukaa,« sanoi hän, »täällä olemme aivan täydessä turvassa; meillä ei ole mitään todellista vaaraa pelättävänä.« Sen perästä hän kiiruhti Gambusinon jälkeen. Gertrudes ihaili teeskentelemättä ystävänsä rohkeutta. Hänen mielestään oli tämä osoittanut urhoollisuutta, kun viimeiseksi jäi leiriin ja Krusaderin käytös oli hänen arvelunsa mukaan aivan luonnollinen.
Samalla osotti hän ruumistaan, joka oli raskaitten ruoskaniskuin ristiin rastiin viileskelemä, ja lisäsi: "Tahdoin hukuttaa itseni, mutta kun tiesin teidän täällä asuvan, arvelin itsekseni, että kun vielä asuu hyviäkin valkoisia ihmisiä tässä maassa, ei sentään ole tarvis kuolla." Hyvin liikutettuna vastasi Virginia: "Rauhoittukaa, onneton ihminen! Tässä on ruokaa, syökää!"
"Mitäs te, mitäs te Paavali Andreitsh nyt puhuttekaan? Rauhoittukaa toki... Ettekös te häpeä?
Ei, elkää puhuko, minä arvaan kaikki.» Hän vei Alman nojatuoliin, istui itse lähelle ja otti häntä uudelleen kädestä. »Rauhoittukaa, Alma, taivaan tähden, rauhoittukaa. Mokomat inhottavat juoruämmät, odottakaa, jahka pääsen heidän kimppuunsa. Eivät ne uskalla toista kertaa teitä loukata. Pyyhkikää pois nuo vedet silmistänne ja lähtekää jäälle.
VAINIKKA. Tietysti! Tänään olen jo tehnyt kolme ja IMPI. Vieläkö tohdit sen minulle suoraan tunnustaa? VAINIKKA. Mutta neiti kulta! Mikä teitä vaivaa? Rauhoittukaa toki. Enhän minä . IMPI. Pitäisi sinun hävetä mokomaa käytöstä. Kuinka katkerasti olet ihanimmat toiveeni pettänyt. Minä olen odotellut sinua kuin kukkanen auringon nousua.
Lyhentämättä! Niin minustakin! sanoi Söderlingska. Vaan pitäneehän toki ilmoittaa tulliin! Eikö? sanoi Söderling. Ei! Semmoinen on kuitenkin laki. Laki! Mikä laki? tiuskaisi ukki, melkein kuin vimmastuen. Isä, rauhoittukaa ... ei nyt rakenneta riitaa ... ollaan tyytyväisiä ... hyvä kaikki, miten hyvänsä. Eikö kuitenkin pitäisi tehdä niin kuin on oikein, koetti vielä Söderling.
"Rauhoittukaa, armollinen herra kuningas", virkkoi veli. "Nämä miehet ovat Alankomaiden pahin turmio. Molemmat päälliköt yhä vielä ovat elossa jos he pääsevät tästä hengissä, niin koko tämän päivän työ on turha. Muistakaa lupaustanne valtaneuvoskunnassa, ettette huuda: seis!"