United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja ettäkö vahtinut järjestysvalta ois sitä yltä, alta, ja laki yksin täällä ois ollut vallanpäällä ja tohtinut loukata ei sitä oisi kukaan? Se tottako ois?
Ettäkö antaisi kaiken mennä ja tapahtua itsestään? VANHA-LIISA. Niin, että antaisi kaiken Herran haltuun eikä pelkäisi sitä mitä tapahtuman pitää. TYYNI LEANDER. Huh! Johan sinä sanot aivankuin ennustaisit jotakin! Liisa? Mikä on mielessäsi? Oh, älä luulekaan!
"Ettäkö minä en tietäisi? Mutta minä vaan tiedän." "Sanopas!" "Ne ovat laivassa, semmoisessa, joka merellä veden päällä kulkee; ja sinä olet herra kapteeni Aaltonen." "Kuka sinulle näitä on sanonut? "Kukas muu kuin äiti." "Mitäs äiti muuta minusta sanoo?" "Hän sanoo, että sinulla on paljon murhetta ja että sinä sen vuoksi yölläkin huutelet."
Muori, jolla muuten kyllä oli suuta, kun suuttui, tunsi omituisesti pelkäävänsä nyt, kun ei talossa ollut ketään miesväkeä saatavilla. Kiukun ja pelon sekainen tunne pakoitti hänet itkuun pillahtamaan ja kysymään: »Mitä sinä oikein meidän kanssa meinaat?» »Sitä, että annatte minulle ne Hautalan velkakirjat ettekä anna Annikkaa Matille, on sille, Annikalle, parempiakin.» »Ettäkö...?»
Te sanotte, ettei kukaan tiedä mitään, mutta selko siitä kumminkin olisi saatava, sillä kuka tietää kuinka tärkeä asia se mahtaa olla; ja lyhyesti sanoen: minun yksinkertainen mielipiteeni asiasta on se, että meidän raadin jäseninä ja kaupungin porvareina on asiasta saatava aivan selvä tieto. Eiköhän herra tohtori " "Ettäkö pormestari olisi tullut hulluksi?
»Akka sun pitäisi ottaa ja katsoa vähän rikkaanlainen», muori viimeiseksi päätyi esittämään. »Ota tuo Rekipellon Sanna!» Muori katseli ystävällinen hymy huulilla poikaansa, joka oudosti muljotteli. »Ettäkö tulisi sulle juoppotoveriksi?» kysyi Esa ilkeä ilme kasvoilla. Muori rupesi jotakin mutisemaan, pisti pullon taskuunsa ja lähti tupaan. »Yksikö ryyppy sieltä vain riittikin?
Laara jo alkoi huomata, että kenenkä elävän ruuasta tässä neuvottaisiin huolta pitämään, ja ikäänkuin ei olisi koskaan huolta pitänyt, virkkoi hän: Ettäkö minä... Odottakoon, vaan elköön pitkästykö.
Rakas kummi, minä olen häijy tyttö, sinun ei pidä välittää minusta vähääkään! Ettäkö en välittäisi pienestä laululintusestani, kaikkiakin. Hän suuteli tyttöä otsalle: tule meille huomenna laulamaan kummi-ukollesi, satakieliseni! Ah, miten voi minun kiltti kummini? virkkoi Anna.
Mutta samassa vetäytyi hän taaksepäin, mylläri nousi ylös raivokkaana nähdessään hänen siellä, omassa kodissaan. "Vai niin, se on totta, tehän olette täällä ... mitä te sanoitte, ettäkö me antaisimme nuo saatanan lapset mennä naimisiin? Niin, nyt te näette, että minä olen valmis häiden viettoon! Minun poikani on kuollut, te valitsette oikein sopivan päivän.
»Kiusaavat vaan suotta itseään», hän sanoi. »Näettekö, eihän niitä koskaan yhtaikaa haluta lähteä pois. Ja minä olen varma siitä, ettei ne samalla hetkellä ole valmiit tulemaankaan, vaan toinen aina odottaa toista ja tuskittelee.» »Niin, mutta kumminkan » koetti Alma vielä väittää. »Ettäkö sitten täällä seurustelevat toistensa kanssa? Tehdäänpä havaintoja!»