Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Kas noin se voi käydä, jatkoi tehtaalainen: osaa se olla hyvä, mutta osaa kyllä naristakin kuin rasvaamaton pyörä. Maura, enkös puhu totta hä? Maura humalassa huitasi nauraen kädellään. Joko tartuit suustasi... Kas vaan, kas vaan, kyllä hän hyvillään hyvä on, mutta annas kun sattuu ohjas hännän alle, silloin se tekasee semmoisen tempun, ettei sovi sanoakaan... Ettäkö en puhu totta, hä?
"Voi älä sano halvalle, sillä kukaan kunniallinen ihminen ei ole halvempi toistaan, sinä sitäkin vähemmin. Tuo tyttö on vaan torpantyttö, joka minun ikäväni voisi lievittää", sanoi Matti. "Voi, hyvä Jumala! Ettäkö sinä torpan tyttö-raukkaakin voit pitää siinä arvossa, että hän voisi olla sydämellesi lohdutukseksi", sanoi Maija ja purskahti itkemään.
Ettäkö nuori herra ... minkä tähden ei!... kyllähän se kuvernööri toki teitäkin uskonee ... en tullut sitä ajatelleeksikaan, kun en ole osannut ajatella muita kuin rovastia. Hän oli tullut taloon vesissä silmin, surkeana ja masentuneena.
Hänen suunsa valahti auki emännän kertoessa. Vähän aikaa istui mies kuin huumauksessa. »Ja ettäkö Santra olisi karannut sitä varten, että?...» Ella ei voinut jatkaa pitemmälle, mutta ymmärsihän emäntä liiankin hyvin kysymyksen. »Mistä, herran nimessä, minä sitä tietäisin!» »No kuka, kuka ... kuka hänet on vienyt? Voi sun...» »Mistä minä, hyvä ihminen, sen tiedän.»
Ruustinnan ja rovastin, lisäsi Matti. Elä...? Ruustinna ja rovasti ne sen minulle kertoivat ... en minä sitä muualta mistään tiedä. Elähän ... ihanko todella? Ne ne kertoivat ... olivat käyneet sitä uutten uhkain katsomassa. No, mitä ne kertoivat? Nyt oli Matin aika olla mahtavana... Mitäkö kertoivat? Sitä, mitä minä jo kerroin, vaikka et uskonut. Ettäkö on siellä rautapellistä tie?
"Kyllä minä tiesin Hetan mielen, vaan en minä kuitenkaan tahdo sanoa." "No Jumalan tähden, sano toki!" "Heta pitää totena sen tuonosen juorun, minkä tekin tiedätte." "Ettäkö rovasti!" "Niin juuri." Tämän kuullessa rovastinnalta yritti kahvikupit pudota käsistä lattiaan, kasvot menivät melkein mustiksi ja silmät rävähtämättöminä tuijottivat, vaikka ne eivät katsoneet mihinkään esineeseen.
Sallikaa minun kysyä, sanon minä, eikö välinne »Uuden Savon» sanomalehden kanssa ole jotenkuten kireä? Kuinka niin? kysyy hän kummastellen. Minä vain ajattelen siksi, kun se on laskenut ilmoille tuon uutisen siitä, että muka kirjoittaisitte ruotsinkielellä. Mukako? Kyllä se on aivan totta. Ettäkö siis todellakin olisitte muuttanut kielenne? Toistaiseksi olen.
Se on toisen miehen tekemä, joka on paljon muitakin lauluja tehnyt ja osaa tehdä vaikka milloin! Ettäkö sinun ... elä! ... elä! Olipahan kenenkä tahansa, mutta meidän puolessa se tehty on. Mistä paikoin sitä olette? kysyin minä, ja siihen kysymykseen yhtyivät nilsiäläisetkin. Niin minäkö? Mistäkö olen?
Olen saanut niin hävyttömästi selkääni teidän tähtenne herra majuri. Kummellund. Se on hyvä; mutta minkätähden et ensin riisunut hännystakkia päältäsi? Kuinka uskallat tuolla lailla repiä vaatteesi? Tuomas. Ettäkö olisin riisunut takin ensin pois? Teki se kipeätä vaikka oli takki päällänikin. Kummellund. Kuka sitte löi sinua?
"Sen olen kuullut siitä saakka kun en ollut tuota suurempi." "Te te olette perinvastoin kaunis ainakin minun silmissäni." Kummastelevat ruskeat silmät näyttivät kahta kummastelevammalta. "Stiina, ethän tehne pilaa minusta, sillä se olisi syntiä?" "En, Mads, sitä en tee." "Ettäkö ettäkö todella voisitte pitää minusta hieman?" "Jo kauan olen pitänyt paljon sinusta, Mads."
Päivän Sana
Muut Etsivät