Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. marraskuuta 2025
ROUVA HAKE. Ettäkö tosiaan unohtaisitte? SYLVI. Unohtaisin, tietysti! En välittäisi enää mistään. Kaikki muuttuisi hyväksi, kun vaan saisin häntä nähdä. ROUVA HAKE. No, totisesti, me toimitamme hänet tänne. Tavalla tai toisella. Antakaahan olla, jahka tästä vaan joudun, niin tuumaillaanpa asiaa. SYLVI. Minkätähden hän ei ole vastannut mitään kirjeisiini?
Ettäkö on, niinkuin luontosi lehteä tekisi? Juhalta pääsi hyvän mielen nauru ja Marjalta myös. Sauna on kyllä valmis, jos ette liene muuta vailla. Marja, sinun pitää itsesi tulla löylyä lyömään. Käypi kai se Kaisaltakin yhtä hyvin kuin minulta. Elähän nyt, itsesi sinun pitää, emännän, olla saunoittamassa. Kuulehan! Elähän mene ei olla enää nyrpeitä... Häh?
He ovat hyvällä päällä, virkeällä mielellä, molemmat papillisessa puvussa, ja Anterokin rientää nyt vetämään kauhtanan ylleen. Puhuvat puoleksi leikkiä, puoleksi totta. Helander pysähtyy silmälasejaan pyyhkien heidän eteensä. Siinä ne nyt seisovat pappeina molemmat ... kukas olisi uskonut? Ettäkö meistä pappeja tulisi?
Hän veti nuuskaa nenäänsä ja katseli pimeyttä ympärillään. Riitta nukkui raskaasti omalla vuoteellaan toisella puolen huonetta. Ei tiennyt maailmasta mitään. Sirkka lauleli uunin takana, muuten oli kaikki hiljaa. Ettäkö tämä tosiaankin oli viimeinen yö tässä majassa! Missä kummalla hän saisi kortteeria ensi aluksi? Huoli siitä! Ehkä saunassa, jossain kaupungin ulkopuolella.
HILMA. Niin sinulle. Olethan sinä ainakin minun veljeni! Etkö ole? Lupaa minulle, että kohtelet minua sisarena. Lupaatko sen? Minä olen niin onneton. ROOPE. Onneton? Mitä sinä tarkoitat? HILMA. Kuulitko mitä kyläläiset äsken sanoivat? ROOPE. Ettäkö sinä...? Ettäkö sinä olisit rustmestarin...? Hilma! Jumalan nimessä, mitä sinä sanot? Vastaa, peruuta! Minä kurja.
Muutamia päiviä tämän jälkeen, levisi meidän tienoilla huhu, että Eulampia Martinowna Harlow oli ainaiseksi lähtenyt kotitalostaan, jättäen sisarelleen ja langolleen kaiken oman osansa ja otettuaan ainoastaan muutaman sadan ruplia ... Shitkow katsahti surumielisesti aimoisiin kouriinsa. "Ettäkö ei näissä olisi tarmoa", näkyi hän ajattelevan.
Siks ettäkö oomme me iki raaka-aine? Jos emme me nosta, ei nouse Suomen maine. Kas, muut meille nauraa! Se vaikk' on pieni haitta, me tahdommeko olla vain muiden aarre-aitta? Me tahdommeko ostaa, kun voisimme myödä? Itse saada iskuja, kun meill' ois mahti lyödä? On kukin oman onnensa seppä, myös kansa.
Miehet eivät nähtävästi oikein tajunneet mistä oli kysymys. »Mikä karjakko?» »Ettäkö sellainen, joka opettaisi voita tekemään?» Vakava tuuli, jolla miehet olivat olleet, hälveni hiukan, kun ruvettiin laskemaan leikkiä siitä, että voin tekemistäkin nyt alkaisivat herrat opettaa.
Minä taas kertomaan vanhaa juttuani kaupunginneidistä, ummikosta ja maalaisvaatteista, ja kysyn että saisimmeko mekin istuutua tulen ääreen ehkä se tämä neitikin söisi jonkun kipenän. 'Ettäkö? Ja mitäs se täällä syö...? ihmettelevät miehet. 'No sitä samaa kuin muutkin', päästän minä kuin väännettyä vitsaa. Miehet kilvan hakemaan havuja sinun allesi. Sitte istutaan.
Heidän seastaan karsitaan juopot, varkaat... Mutta Kiesus auttakoon! He ovat kaikki hihhulilaisia!" "Ettäkö ovat asiat niin?" Topias oli kuullut ainoastaan pahoin puhuttavan ja parjauksia laadittavan heistä, kuten vääräuskolaisista ainakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät