Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Minä en lähde sinne, virkkoi Nelma. Sakris kysyi kummastellen: Miksikä sinä et lähde? Ihmisten pilkattavaksi ... tällainen, hymähti Nelma. Mikä vika sitten sinussa on? kysyi Sakris jälleen. Nelman puheesta ilmeni, että hän piti itseään sellaisena ... kuin mikäkin... Mikä se sitten on? kysyi Sakris. Hm... Hm, pullahiirikö? Sakris nauroi: Ettäkö ... kun ei pappi ole meitä vihkinyt?
"Enpä häntä usko, vaan huomennahan tuo nähdään, kuka kiitokset saapi." "Ettäkö vielä luulet kiitokset saapasi." "No lähteekai ne, ja vielä kirjakin, kuten kaikille muillekin hyville lukijoille." "Mitä sinä sillä kirjalla sitten tekisit, kun et kumminkaan osaisi sitä lukea." "Kyllä minä osaan ... vaan mitäpä me siitä ... pannaanhan yksi mylly ... missä ne ovat ne kortit?"
Ollaan iloisia kaikin miehissä tänä iltana. Onko se totta, mitä Riikka suihkasi minulle korvaan sivumennessään? MIKKO. Ettäkö täällä on sulhasia vaihdettu? Totta on. HUSSO. No, herra tule ja puserra! Ettäkö sinä sitten tulet Kortesuon vävyksi? Siunaa ja varjele! Kuka olisi sitä uskonut ennen aikaan, kun piennä poikana sait juosta täällä palasta pyytämässä. Ja pellolle kyörättiin monet kerrat!
Enkä ole syönyt moneen aikaan ... niin kummako, jos heikkoudesta menee sekaisin... Kun pääsisin selviämään taas... On niin vaikeata tämä. Niin kovin vaikeata. ANTTI. Se tuli liian äkkiä. Et saa sitä vielä tajuntaasi. SILJA. Ettäkö sinua viedään linnaan? Vangiksi?
UUNO: Enhän sano, että he epäilevät, ainoastaan että he voisivat... LEENA: Mutta kuinka saattavat semmoiset ajatukset... UUNO: Ja epäilkööt minua, mutta että he ajattelisivat sinusta, sitä en voi sulattaa. LEENA: Ettäkö minullakaan ei ollut mitään Valdemarin hukkumista vastaan ? UUNO: Voisihan niinkin olla, sanon minä.
Ettäkö kirjeitä osaisin kirjoittaa? kysyi Aliina nauraen. Ei sen vuoksi, vaan oppiihan siellä muutakin, oikaisi Hilja. Ottaisivatkohan kouluun näin vanhana? Kyllä sinne otetaan. Esittelepäs isällesi ja äidillesi. Kun olisi tullut ennen hommatuksi, sanoi Aliina ruveten asiaa ajattelemaan.
Halua sinulla kumminkin olisi auttaa, jos kellä. Sen tiedän. TOPRA-HEIKKI. Onko minulla edes sitäkään? MIKKO. Ei nyt enää. Ennen kyllä. Ettäkö olisi mennyttä? Valehtelet, ruoja! Minä näytän, että on jäljellä sekä halua että kykyä. Siljan pelastan ja lapset. Ei kuole Ville, jos rohdoista apu lienee. Eikä Santalan joukko maantielle jää, vaikka ajettaisiinkin heidät mökistään.
Kelloseppä kavahti pystyyn ja tarttui tylysti vieraan käsivarteen. Te tunsitte siis hänet? kysyi hän kiihkeästi. Ettäkö tunsin? naurahti viuluniekka. Me olimme eroamatta yhdessä! Hän oli minun varjoni. Hän oli kokonaan minun vallassani, minä voin kietoa hänet sormeni ympärille, kieputella häntä mieleni mukaan.
Astuu näethän eikä päätänsäkään nosta... Mutta kyllä Juliana hänet tunsi... Katselee vielä sitten muori: tiellä akka tulee. Hän katselemaan, tirkistelemään. Jes' siunatkoon! itsehän se on Juliana muori, ilpoisen itse!" "Ettäkö oikein itse?" kysyi Rietu. "Ihan itse". "No mutta eihän Juliana vielä ole kuollut?" "Eihän ole vielä vuosikaan umpeen mennyt.
Se on ollut lakina jo vuosia, yhdeksän vuotta, hyvät herrat.» »Ettäkö meidät voidaan raastaa sotaväkeen?» kysyi mr Calvin ihmeissään. »Ettäkö meidät voidaan ampua sotaoikeuden päätöksellä, jos kieltäydymme?» »Niin, juuri niin», vastasi Ernest. »Mistä johtuu, ettemme ole koskaan kuulleet tuosta laista?» kysyi isä, ja minä saatoin huomata, että se todellakin oli hänelle uutta.
Päivän Sana
Muut Etsivät