United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hänelle ei onnistanut upseeritutkinnossa, niin syy oli ainoastaan hänen monissa poistamattomissa aatteissaan... Vai niin, ettäkö te olette hänen poikansa! Niin, hän on sepittänyt minun puolestani monen norjalaisen kirjoituksen! Norjalaisesta kirjoituksesta aina olin pulassa, näettekös"...
Sanoiko vallesmannikin? Taisi se sekin sanoa, en minä häntä niin tarkkaan kuullut. Kuulit sinä ... kyllä sinä kuulit, vaikka sinä et tunnusta ... sinä oot suuri hunsvotti. No, sen saapi herra uskoa... Ja sitäkö sanoivat, että pitää hovin Hellmannia oikein takseerattaman? Sitä sanoivat. Entäs mitä muuta? Ettäkö on rikas ja sitä pitää oikein nahkattaman.
Elä hintoja kysele, sanoi Juha. Kyllä niistä sovitaan, sanoi Shemeikka. Ettäkö ostaisit minulle tämän? Juhalta kysyi, Shemeikkaan katsoi. Se sen sinulle hellästä sydämestään antaa, vakuutti Shemeikka. Päähänkö tämä pannaan vai kaulaan?
Niin, että olisivatkohan nuo pojat, joista puhuttiin, aivan noin kiireisiä, jos sinä olisit köyhempi. Viija oli luvannut olla pahastumatta, mutta jaksamista siinä taisi olla. Pois hän sen painoi ja myönsi että mitenhän mahtaisi olla. Mari taas jatkoi: Saanko sanoa kenen mielestä sinä sittenkin olisit yhtä hyvä? Elä sano. Ettäkö arvaat? Enkä arvaa.
Tule vaan lähelle, niin RISTO. Ettäkö sinua pelkäisin, sitten? Johan nyt. Syliini sinut sieppaan, ennenkuin tiedät asiastakaan. HOMSANTUU. Anna minun olla, taikka noidun sinut suin syteen, päin saveen, jotta silmäsi kellelleen jäävät. RISTO. Ethän sinä edes osaa noitua. Tuossa saat, tuossa, tuossa ja tuossa RISTO. Voi, lasta. Perunoillako luulet aikamiehen voittavasi? Entäs nyt entäs nyt ?
Johan siitä on kulunut niin pitkä aika neljä vuotta! HUSSO. Vaikka neljäkymmentä. Ei se siitä riipu. ANNA LIISA. Mutta millä tavalla ne tulisivat ilmi? Kun niistä ei tiedä muut kuin me kolme te molemmat ja minä. HUSSO. Siinähän sitä onkin. ANNA LIISA. Ettäkö te ? Ei, sehän on mahdotonta. HUSSO. Miksikä niin mahdotonta? Sillähän me ainakin saisimme naimisesi estymään Johanneksen kanssa.
Ettäkö Niina hänen näkemättänsä teki semmoista, jota tiesi miehensä kieltävän, ja lisäksi vielä koetti pettää häntä. Semmoisessa käytöksessä oli jotakin halpamaista ja huonoa, joka loukkasi hänen ankaraa oikeudentuntoaan. Hän muisteli omaa lapsuuttaan, miten hän olisi paljoa mieluisemmin kärsinyt kovimmankin rangaistuksen, kuin olisi koettanutkaan salata pahantekoansa.
»Ettäkö on paljasta vettä?» sanoi vaimo, joka huomasi katseen. »Ei niinkään, siellä on poroja pohjalla, ja sikuria pannaan lisäksi.» Hellu lämmitteli itseään uunin edessä. Ojensi pieniä, laihoja käsiään valkeata kohden ja hieroi niitä aina välillä yhteen. Hän oli surkean näköinen, tyttöparka, silmät kipeät, toisella vielä vähän näki, toisella ei ollenkaan.
Ei teillä ole parempi oikeus laiskotella tässä kuin muillakaan.» »Vedä itse!» kuuli hän kuiskattavan ikäänkuin tarkoituksella, ettei se kuuluisi hänelle. Ja samalla siellä jotkut ilvehtien naurahtivat, eikä kukaan liikkunut paikaltaan. Silmäkulmiansa rypistäen kiinnitti hän huomionsa sinne. »Ettäkö vedä itse, vai mitä?» Ei kukaan vastannut.
"Kuinka se sitten on?" kysyin minä hämmästyneenä. "Niinpä se on: tuoni korjasi mieheni pois puoli vuotta sitten," sanoi vaimo surullisesti. "Ettäkö teiltäkin on elämän kumppani temmattu pois?" "Niin on käynyt." "Näyttää kuitenkin siltä, kuin ei teillä olisi surun kaunaa, olettehan lastenne keskessä iloinen kuin käki metsässä."