United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me läksimme molemmat niiden perästä ja jouduimme jo ennen niitä pirttiin. »Isä, isä! Vieraita tulee!» huusin minä isälle, joka makasi peräpenkillä pöydän takana. Isä hyppäsi pystyyn ja ryntäsi lattialle, mutta samassa miehet astuivat sisään. »Päivää taloon!» sanoi pitempi mies. »Jumal' antakoon!» vastasi äiti sängystä. Mataran muori liikutti kiivaasti kätkyttä ja kummi askaroi liedellä.
Samassa tuli kummi metsästä uudet kylpyvastat kainalossa ja Miina juoksi hänen jälessään uusi kaunis tuohinen kädessä. »Minulla on siellä lauteilla vähän tavallista parempata. Ei pidä paikalta siirtää. Se suuttuu»... sanoi Mataran mummo. »Eipä ei», sanoi kummi ja meni savuiseen saunaan. Illalla pääsimme me lapset kummin kanssa kylpemään.
"En ole mikään kerjäläinen, enkä roistokaan, minä maksan paikalla kahdeksantuhatta markkaa ja Jäykkälän kummi lainaa minulle parituhatta, niin minä pääsen selväksi tästä asiasta", sanoi Iikka ja luki pöytään kahdeksantuhatta markkaa ja Jäykkälän vanha isäntä antoi loput, niin asia oli lukossa.
Niin, kummi, vastasi Jonathan reippaasti; nyt ovat vaaraimet kypsyneet metsässä. Se on hyvä se, sanoi välskäri ja asetti pojan jälleen jaloilleen, kiepautettuaan häntä kerran ympäri ilmassa. Anna Sofia pienensi sokeria kaapin ääressä. Niin, huusi hän, nyt ovat vaaraimet kypsyneet metsässä ja nyt on meillä oikeus vaatia uutta kertomusta. Hm, sanoi välskäri.
Yksinäisyys on kaiken heikkouden kummi; otettuansa lehden esiin taskustaan, ei hän voinut hillitä itseään siihen vielä kerran katsomasta eihän täällä kukaan näe, vaikkapa punastuisikin ja ikäänkuin hän teki jonkun häpeällisen työn, avasi hän vapisevalla kädellä sanomalehden ja luki sykkivällä sydämellä hänelle kirjoitetun runon.
Mutta kun kummi oli ollut muutamia päiviä meillä, rupesi hän näyttämään hyvin surulliselta. Ja kerrankin minä näin hänen porstuvan penkillä istuvan ja itkevän. Kun isä muutamana iltana tuli selvänä kotiin, kutsui kummi hänet porstuvaan. Ei voinut kuulla, mitä he puhelivat, mutta tupaan tullessaan oli isä hyvin vakavan näköinen.
"Kas, hyvää huomenta kummi, hyvää huomenta Harmaaparta", sanoivat Tahvo ja Ester, sillä he eivät peljänneet ollenkaan; he olivat monta vuotta tunteneet haltian, joka ennen vanhaan oli kutsuttu kummiksi heille paremman puutteessa. "Jumal' antakoon", vastasi Harmaaparta, yhä vain katsoen lakastunutta haavan lehteä.
»Sellaiset, jotka eivät tee meille pahaa eivätkä meitä vahingoita», selitti kummi. Mutta ilta pimeni pimenemistään. Mataran mummoa ei näkynyt. Vihdoin me panimme nukkumaan. Seuraavana iltana olimme lämmittäneet saunan ja hakeneet hyvät vastat metsästä, sillä nyt täytyi mummon tulla. Iltahämärässä hän tulikin ja hänen mukanaan tuli isä.
Onko kummi hyvin salaperäinen? kysyi Anna Sofia. No, mistä on kysymys? Tahtoisin mielelläni tietää, kenellä nyt on kuninkaan sormus. Eerikki Ljungilla! Eerikki Ljungilla! huusi neljä viisi pienokaista yhteen ääneen. Sen saamme kyllä nähdä, sanoi välskäri. Olemme tulleet aikaan, jolloin vanha taikausko alkoi hävitä ja sen sijaan tuli uusi, joka sanoi itseään valistukseksi tahi filosofiaksi.
Hän tosin koetti saada tämän, hänen mielestänsä hurjan, päätöksen peruutetuksi, mutta kun ei mikään auttanut, tähtäsi hän toiveensa ja tarkastuksensa Evaan, jonka kummi hän oli, ja jolle hän päätti, maksoipa mitä maksoi, hankkia loistavan avio-liiton. Minä jouduin heidän perheensä keskuuteen varsin tärkeällä ajalla.