United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ovessa hän vielä kerta hämmästyksestä heilutti käsiänsä; mutta tällä kertaa hän vaan ilmaa tavoitti, hän ei saanut pienokaista herättää, ja jotain hänen täytyi tehdä antaakseen hämmästyksellensä valtaa. Niin istui nyt mies ja vaimo käsi kädessä kehdon vieressä. "Christian-raukka!" kuiskasi vaimo ja silitti hellästi miehen ryppyistä otsaa. "Sinä olet ollut suuressa vaarassa."
Sua kutsuvat Luoksensa kukka-kultaisesi, Siell' oikkusi on kahlehesi Ja vankilasi taivahat! Siell' ehkä satut lennellessä Kaks' pienokaista näkemään, Myös äidin, kyynel silmissään Ja syvä murhe sydämmessä; Oi jospa voisit lohduttaa Sä heitä suuren surun alla: "Hän elää teitä muistamalla " Ah! ... ethän osaa puhua,
"Ei, sir Jessien kuva." "Mitä joutavia, Will; aivanhan se kuin sinä itse, pieniin kätösiin asti." "Ja äitinne, Will, kuinka te hänen jätitte?" "Oh, sir!" huudahti Jessie nuhtelevaisesti; "luuletteko että me olisimme hennoneet jättää äitiä niin yksin ja päälle päätteeksi jäsenten kolotusta potevana? Hän vaalii pienokaista nyt sen hän aina tekee, kun minä olen puodissa."
Hän ei ollut kuin vuoden vanha, kun ensi kerran mentiin sydänmaalle vihollisia pakoon. Isällä ja äidillä oli ylenmäärin työtä jokapäiväisten elantotarpeiden hankkimisessa. Vanhus hoiti lasta. Siitä kiintyivät nämä kaksi toisiinsa, niin että »ukko» oli Annaliisalle isää ja äitiä rakkaampi. Pienokaista ei saatu ymmärtämään, ettei »ukko» tulisi takaisin.
"Ei ole laimin lyövä," Euergetes puuttui puheesen, "ilmoittaa mahtavalle Asklepiodorille, ett'ei hän vaadi tuota suloista pienokaista itseänsä, vaan minua varten. Tiedättekö, että Eros on kohdannut sydämeni ja että tulisesti rakastan tuota hempeätä Ireneä, vaikk'ei näitten silmien ole sallittu vielä edes nähdä häntä.
Hänen miehensä oli nyt siis kuollut, kaksi pienokaista myöskin haudassa, vanhin tytär teillä tietämättömillä ja ainoa jälellä oleva, Kalle, mielipuolena. "Jumalani, Jumalani! Mitä olen minä rikkonut, ettäs näin kovasti minua koettelet?" rukoili kovaonninen. Mutta mitä oli tapahtunut, se oli tapahtunut. Sen tuli hän pian huomaamaan.
Knut oli vanha, rakas ystävä, jolle hän oli sanomattomassa kiitollisuuden velassa. Hän tarttui muitta mutkitta Knutin käteen ja katsoi häneen melkein nöyrästi kosteilla, ilosta säteilevillä silmillään. Sitten hän heittäytyi kätkyen viereen, suuteli pienokaista, jonka posket alkoivat punoittaa, ja nousi taas ylös ja kiitti häntä.
Arnold laski lapsen varovasti kylmälle lattialle, avasi kapalot ja paljasti sen pikku ruumiin. Kun se oli tehty, kieritti hän pienokaista ympäri lattiaa ja jätti sen viimein mahalleen itkemään. Arnold lyyhysti takaisin, sulki salin oven ja meni keittiöön. Hänellä oli kello kädessä, ikkunasta hän vielä varmuuden vuoksi tarkasteli, milloin hoitajatar palaisi.
Kenelm kävi Tomin käsivarteen, vei hänen kehdon luo, jätti hänen sinne yksin nukkuvaa pienokaista katselemaan ja istui pöydän ääreen Mrs Somersin ja Willen välille.
Eukko tuli silloin avuksi kokien rauhoittaa pienokaista ja nosti hänet istualle sänkyyn. "