United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen se ruhtinas satumaan, jonka valtakunta on laaja; mun istuin pilvien kaarella on ja liittooni kutsun ma auringon, jonka tahdosta taivahat kaareuu, jonka käskyä noutavi hopeinen kuu sekä tähtien tarha taaja!
Kuului kuoro yön povesta, riemu päivän rintaluista: "Pahin on parahan synty, rumin kauneimman kajastus, alin vain ylimmän aste." Mutta ihmiset sanoivat: "Tuo on peikko mielipuoli, vanki valkeuden ijäisen, itse poikia pimeyden, päivän virttä vierittävi!" Heille taivahat hymyili.
Worse liikkui levottomasti sängyssä, ikäänkuin olisi tahtonut keskeyttää, mutta Saara jatkoi: "Meidän pitää myöskin muistaa tuomion päivää, joka on tuleva kuin varas yöllä, jolloin taivahat katoovat suurella melulla; elementit sulavat kuumuudesta ja maa sekä kaikki, mitä siinä on, palaa poroksi. "Mutta yhdeksäs ja viimeinen syy on helvetin piina, joka kaikista tuskista on suurin ja kauhein.
Sota kaikkien kaikkia vastahan soi, vaikk' kaikki vain rauhaa halaa, viel' loppua murhien nähdä ei voi, koko maanpiiri hehkuu ja palaa, suru taivahat saartaa, ja ihmiskunta vain hulluna hourivi hurmeista unta. Taas milloin se järkiinsä järjestyy? Kesä kansojen, milloin se koittaa?
En maitoa suoniin ma saanutkaan, mut sain minä tummaa verta, se otsasuonissa ouruaa, kun kuohuun se nousee kerta... minä kuulen kuin kohinan kaukaisen tai tuhanten miekkojen melskeen hei, tunnettenko te, ystäväin, tuon alkavan aamun helskeen? Ja silloin mun silmäni pimentyy, mut sieluni salamoitsee haa, kuulettenko, kuin myrskyssä mua taivahat jumaloitsee?
Sitäpä juuri hän miettivi huipulla kallion, se öin ja päivin on murheensa suuri ja sitä hän vuosia miettinyt on; vaan taas kun taivahat välkähtää ja honkien latvat hohtaa, niin pystyyn heittyvi uljas pää ja salama salaman kohtaa, hän puhuu nöyrän ja rohkean lailla ja katseensa matkaavi oudoilla mailla: "Sinä Herra voimien taivaisten, jota ihmiset luojaksi sanoo, sinä, jolta johtajat vaivaisten elonohjetta nöyrinä anoo.
Seuratessaan Jesustansa Salemihin uutehen, Sinne veivät muassansa Työnsä täältä taltehen. Siellä riemuisasti saavat Jumalata katsoa, Siellä taivahat on aavat Rauhan virttä veisata. Ken siis tahtoo surkutella Taivahasen siirtyvää, Kenkä vielä valitella, Että tänne hän ei jää? Mailma lausuu: "pois hän lähti, Maahan muutti synkkähän," Mutta enkelit: "kuin tähti Autuasna loistaa hän."
Ja kaikuu nyt pyhä virsi, Ja leimuvat valkeat, Ja himmeli hiljaa häilyy... Oi, kuulkohot taivahat! Kädet ristissä miesi siinä All' akkunan viivähtää, Kylm' ympärill' on, vaan hällä, Sydän hällä se lämpiää. Hän viipyvi siinä, kunnes Kaikk' uuvahtaa lepohon, Ja kynttilä yksin tuikkaa, Ja hiljaus kaikkiall' on. Mit' etsi se matkamiesi? Kenties kenties kotiaan. Ken oli hän sekä mistä?
En apua saanut, en apua saanut, mut näin jos kuiskisi kuusipuut ja käsi kun poskelle kohois kellä ja miettimään kävis mieli hellä, niin ehkä, ehkä, mit' en ma saanut, sen saisi muut. Mun päiväni ammoin mennyt on, yhä mailla on illan rusko. Mit' tää on? Miks ei joudu jo yö, kun hiljaa, hiljaa niin sydän lyö ja kuollut on kunto ja usko? Kas, taivahat kuinka ne loimottaa!
Maa laulaa ja tuoksuu ja hymyilee, Ja taivahat loistaen riemuitsee. On kuin mulle tuulonen viestejä tois, Ilon päivä on valkenemassa. Veri rauhaton on, tääkö lempeä ois? Kehen? Kaikkehen maailmassa! Jospa taivas ja maa mun rinnoillain Tytön muodossa hetkisen uinuis vain! Mefisto. Hän tekeytyy, hän on kuin ystävä. Tahtoisin roistost' olla osatonna. Nyt mene helvettiin sen vietävä!