United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lyhyt oli päätös, jalka kohta Väsyvä olj, käsi herpoava, Lakaseva maata harmaa tukka. Yksin vanhus seisoi, taivahasen Loi hän silmäns, niinkun silloin luodaan, Pimeys ja yö kun maata kattaa.
Siit' alkoi väkivalloin ynnä valhein se ryöstämään, ja kohta syynsä lunnaiks Normandian otti, ja Ponthieun, Gascognen. Karl sai Italiaan; ja syynsä lunnaiks tapatti Konradinon se, ja Tomaan lähetti taivahasen, syynsä lunnaiks! Nään ajan, joka etäinen ei liene, kun saapuu toinen Ranskan Karl, min kautta enemmän vielä heimon maine kasvaa.
Hän on paras auttajani Vaivoissa tään maailman. Hänen kauttaan tulevani Toivon iloon taivahan. Kulje kunne tahdot sinä! Taivahasen kuljen mä Raadollisna, köyhänä. Siellä veisaan virttä uutta, Kiittäin aina Jumalaa. Veisaa mistä tahdot sinä! Jesuksesta veisaan mä; Armahin Hän ystävä. Ei voi oma tieto auttaa Ahtaan portin läpitsen, Ei myös suuren opin kautta Siitä päästä sisällen.
"Ja jos et kullakseni mun ruvenne sittenkään, Niin piikkitynnyrihin sä hirmuiseen syöksetään." "Jos kuolla piikkitynnyriin mun nuorna täytyisi, Näkevät taivaan enkelit mun viattomuuteni." Syöksetti piikkitynnyriin kuningas Katrisen, Ja orjan käski pyörittää, vihasta vapisten. Kaks sitte valkokyyhkyä lens alas taivaasta, Takaisin taivahasen ne lennähti kolmena.
Ihmiset myöskin, maailman lapset, raatavat, lempivät, taistelevat; vaan väsyneinä horjuvat hautaan, töistähän, teistään lepäjämään. Kerran kun kutsuvi Jumalan ääni, henkinä nousevat taivahasen. Suonio. Karjala.
Samoin täällä maassa synnin Epäsointu ainiaan Särkee soinnun, parku julma Nousee Herran ihanaan Taivahasen; kärsimysten, Synnin tuskan sullomat Itkee päivät pääksytysten Kyyneltulvat katkerat. Taivahassa kuulee Herra Valitusta vaikeaa, Rukousta synnin maasta, Epätoivon parkunaa: Oi, josp' aina rukoukses Hänen luokseen kohoais, Niin ois suuri lohdutukses, Hän sun työsi siunoais. David paimenena.
Varttui lapsi vaaksan verran, vieri jo veräjän suulle, näki hän kirkkotien katoovan kaukaisehen hongikkohon, juoksi hän kohin kotia: »Olen nähnyt kirkon, kirkon!» Kysyi äiti: »Minkä kirkon?» »Näin minä ikkunat isoiset, harjat pilven-piirtäväiset, niitä patsahat piteli maasta asti taivahasen.
Joki levittäysi louhien välillä kirkkaana kuvastimena vastaan ottaakseen tuon jumalallisen kuvan; jok' ainoa aalto oli sileä ja tasoitettu. Aurinko nous esihin! Verkalleen kohoitti se sädehtivän silmänsä. Vuoriseinät avasivat valtaporttinsa, ja sen kautta nähtiin tuota pikaa taivasten taivahasen, Jumalan ijankaikkiseen autuuteen.
Jesus pilvien ylitse Ylös astui taivahasen, Enkelit pyhät edellä, Että seuraavat sivulla; Joista kaksi kaunokaista Valkeissa vaattehissa Puhui miehille mäellä: "Mitä te miehet seisonette, Kaanan pojat katselette, Taivahasen tarkoitatte? Ei Jesust' enämpi täällä Ala surman annettane, Istuupi Isän sylissä Kunniassa korkeassa.
kaikk' yhdess' ei se oisi mitään, rinnan sen jumaluuden, joka mulle paistoi, kun käännyin katsantoonsa hymyilevään. Ja voima, mulle jonka katseens' antoi, pesästä kaunihista Ledan johtain mun saattoi taivahasen nopeimpahan. Sen osat ylhäiset ja kirkkaat ovat niin samanlaiset, etten voi ma virkkaa, min niistä valitsi Beatrice mulle.