United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pentti Pouttu, Sun enos, setäs Matti Ilkka ovat Tän pölkyn päällä mestatut, tai nälkään Tapetut linnan synkkiin vankiluoliin. Ei jäljell' ole koko Pohjanmaalla Ei ainoaa sun isäs' ystävää. Nyt sotketulla pelloll' aura ruostuu, Veristä rantaa vastaan aalto huokaa, Takassa tuli kylm' on, hiilus musta, Ja pyhyytenä autiona kirkko.
Oi, impi, kylm' on kultasi, On kylmä, tunnoton; Pään päällä turve vihanta, Jaloilla paasi on. Oh, hoo! KUNINGATAR. Mut, Ophelia, OPHELIA. Minä pyydän, kuulkaa. KUNINGATAR. Oi, puolisoni, katsokaa! Ne peittyi kukkasiin, Jotk' itkusilmin hautahan Kanss' armaan laskettiin. KUNINGAS. Kuinka voitte, armas neiti? OPHELIA. Hyvin, kost' Jumala! Sanotaan, että huuhkain oli leipojan tytär. Hyvä Jumala!
Menen mie toki pihalle, Ajan porstuan etehen. Vuotan viikon veikkoani Riisumahan rinnuksia, Aisoja alentamahan. Eipä veikko tulle'kana, Itse riisun rinnukseni, Itse aisani alennan. Vielä vuotan veikkoani Tuosta käymähän tupahan; Eipä veikko tulle'kana, Itse tungeme tupahan, Annan kättä kääkäselle, Kylm' on kääkä kättä vasten.
Nyt varmaan alla heisipuun hän istuu Ja toivoo että kultans' ois se marja, Jost' immet naurain kahdenkesken kuiskaa, Hyv' yötä, Romeo! Rullasänkyyn lähden; Tää kenttävuode liian kylm' on mulle. No, lähdetäänkö! BENVOLIO. Lähdetään! On turhaa Sit' etsiä, ken löytyä ei tahdo. Toinen kohtaus. Capuletin puutarha. ROMEO. Se naarmaa nauraa, jok' ei haavaa tunne. Se itä on, ja Julia aurinko!
Minulle onnea uskotit, impi, Mut oli onneni unta, Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, Voi, oli onneni unta! Miksikä leikit lempeni kanssa? Miksikä uskotit toista? Miksikä ei, kuni ennen, mulle Säihkyvät silmäsi loista? Miksikä hurmasit nuoren rinnan, Kiihdytit lempeni tulta? Miksi et ynseä ollut jo ennen, Kieltänyt kihloja multa? Voi, sua julmaa! Voi, mua kurjaa! Voi, minun onneni unta!
Säihkyileehän silmä, Ja huuli hymyilee, Kun norjasti noin neiti Uljasna hiihtelee. Vaan kylm' on talven tuuli, Ja viima vinkuilee: Ja posken kulta ruusut Tuulessa vaalenee. Mäkiä neiti laski Ja hiihti noroja, Kunnekka joki-jäälle Vie rinne kalteva: Vinhasti suksi luistaa Ja voi! jää keinahtaa Nyt aallon pyörtehessä Jo immyt huudahtaa.
Hän kylm' on, ääneti, ja karttaa mua, Jos ketäkään hän rakastaa, niin sua. Vie tyttö, poista epäilyni, päästä Mua rauhaan! Teidän onnenne on mun. Vai tuo se syynä asemaamme on! Hiis' olkoon rakkauden, joka näin Sokaisee ystävyyden puhtaat tunteet, Ja meidät kummankin on narriks tehnyt! Mun lemmittyni Sigridkö? Jos oisi Hän vapaa, pulska porvar'-impi, silloin Ehk' oisin salaa suuta suikannut.
Ma uskoin: tuoss' on kaikki maan Ja taivaan kauneus; Hän jalon, armahan on vaan Ihana asumus. Ja sydämeni pyhimpään Jo kuvan ylensin, Luo alttarin, ja edessään, Kuin pappi, suitsutin. Vaan kuva kauan mykkä on, Ei sydänt' ollenkaan; Kun vastaa, kylm' on, tunnoton "En lemmi" huulillaan. Jumala ilman lempeä, Jääpatsas kylmä vaan! Kuin marmor'kuva, henkeä Jok' ei saa luojaltaan.
Ei vilkkunut ikkunan valo. Oli kolkko se humina hongikon ja synkkänä huokasi salo. Ei viihtynyt erakko tuvassaan, hän metsiä hiihti ja harhaili vaan, ja kylmä, kylm' oli mökin lies ja kylm' oli mökin mies. Mut kerran kun palas hän töllilleen, kas, vilkkuvi ikkunan valo! Oli hongikko huolittu hopeiseen ja kullassa kulisi salo.
Näin he kalastavat kaiket kesät. KYLM