United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedä siis että löytyy jotakin, jota kutsutaan kapeaksi tieksi, ja sitä myöten ei kuljeta naurain, leikkien ja tanssien. Jos tällä seudulla oli se onni, ennenkuin minä tulin, että se sai rauhassa tanssia ja mässätä ja peijata, niin kiittäkäämme Jumalaa että siitä on saatu loppu. Täällä ei koskaan ole peijattu ja mässätty, vaan pidetty viatonta huvia.
Nuo Villen vähät tarjoukset lausui Viija niin halveksivasti matkivalla äänellä, ettei Liisa jaksanut sitä kuunnella, vaan lähti pois siitä huoneesta, eikä kääntynyt, vaikka Viija huusi jälkeen, että saat sitten lukea minun kirjeitäni. Sen perästä tapasi hän useammin kuin ennen Liisan itkemästä ja sattui joskus, että Viija alkoi häntä lohduttaakseen naurain nujuuttaa ja kiusoitella.
Laulaja ne auki riuhtas Riemuitakseen kullannäystä, Jost' on ollut pitkä puutos, Silloin näkee hämmästyksin, Kalvas hopea on noissa, Hopeisia toomania, Kaksisataatuhatt' ehkä, Ja hän nauroi katkerasti. Katkerasti naurain summan Kolmeen osaan, yhtä suureen, Jakoi hän ja antoi noille Lähettiläs-neekereille, Antoi tuontipalkkioksi Kummallekin kolmanneksen.
»Tuo Toivonenpa on koko Lappi!» niin sanoivat aina Kultalan miehet naurain, koska Toivonen taas oli jotain uutta miettinyt, ja se luonnistui.
Sydän-yöksipä raukeni raudat, Nilkat pääsivät irti, ja naurain hyppeli miehet. Mutta jo ennaltaan nämä hirrenpään asemiltaan Irt' oli leikanneet sekä vuoteen pöyhein oljin Peittänehet vakojalta: jo seinäst' otti he sen nyt Pois, sekä vankeudest' ilomiellä me tunkeusimme; Päähän kaupungin pian hiipivin askelin ehtein.
Nyt varmaan alla heisipuun hän istuu Ja toivoo että kultans' ois se marja, Jost' immet naurain kahdenkesken kuiskaa, Hyv' yötä, Romeo! Rullasänkyyn lähden; Tää kenttävuode liian kylm' on mulle. No, lähdetäänkö! BENVOLIO. Lähdetään! On turhaa Sit' etsiä, ken löytyä ei tahdo. Toinen kohtaus. Capuletin puutarha. ROMEO. Se naarmaa nauraa, jok' ei haavaa tunne. Se itä on, ja Julia aurinko!
"Aivan totta se on," sanoi Jussin setä, naurain vähän nyrkkiinsä. Vaan lautamies ei ollut vielä täydellisesti tytyväinen. Hän kysyikin sentähden: "Kuinka paljon talostasi maksat veroa vuodelta? Onko talossasi kyllä tilaisuutta uutta peltoa tehdä? Se on tähän aikaan aivan suuresta arvosta; minä saan kahta vertaa suuremman tulon talostani nyt, kuin ennen."
Annapas nyt vaan kirje minulle ja älä enään pilkka-puheita loruttele." "Ja mitä maarian vielä! sinä et naimisiin!" sanoi tyttö, nyökästen päätänsä ja antain kirjeen. "Se on Kustaalta!" huusi Anna iloissansa. "Enkö minä sitä arvannut", sanoi pikku Kaisa, mennen tiehensä suuresti naurain. Anna avasi kirjeen ja luki: "Rakastettu Anna!"
Kuvani yöllä unissaan hän näki, Sadasta aukosta, kuin suihkurista, Siit' ihka verta vuos, ja roomalaiset Iloiten, naurain tuli pesemähän Kätensä siinä. Tämän selittää hän Pahaksi merkiksi ja turman enteeks, Ja pyytää polvillaan mun kotiin jäämään. DECIUS. Tuo unen selitys on aivan väärä. Se oli kaunis, onnellinen näky.
Anna kääntyi huutajaan päin ja huusi vuorollaan: "Risto! mitä kummitusta tämä on?" ja juoksi Riston syliin. Samalla astuivat poistuneet lähettiläät sisälle naurain täydestä kurkusta: "Jopa löytyi Risto!" "Häijy Risto, hyi kun narraat omaa Annaasi; olin vähällä juosta karkuun koko talosta". Nyi seurasi kaikkia tyydyttävä selitys asiaan. "Miksi pukeusit virsuin, Ristoni?" kysyi Anna.