United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jaakko ja Muttila viipyivät kauan. Auralla ja Johanneksella oli kyllin aikaa keskustella. Onko teillä lasta? kysyi Johannes. Ei, vastasi Aura. En minä tahdo. Hänen kanssaan? ajatteli Johannes. Mutta hän oli kyllin hienotunteinen jättääkseen sen sanomatta. Kuitenkin oli kuin olisi Aura arvannut, mitä hän mietti tällä hetkellä. Sinä et pidä hänestä? hän kysyi. Kenestä? Muttilasta?
Hän rykäisi ja nousi seisaalleen, kun Heikki havahtui. Ja Heikin pukeutuessa he eivät puhuneet sanaakaan toisilleen. Oli ihan mahdotonta aloittaa Ollin kanssa mitään sydämellisempää puhetta, vain senvuoksi, että tiesi, että hän olisi kärsinyt ja hävennyt sanomattomasti. Tuntui selvästi, että Olli oli arvannut kaikki tyynni.
Hän oli arvannut sen edeltäpäin; hän oli tietänyt sen, kun hänen poikansa kuoli. Hän oli silloin ollut epätoivossa ja kärsinyt kovinta tuskaa. Nyt hän ei voinut tuntea mitään tunteita. Hänen edessään makasi hänen elämänä kumppani, jota hän niin hellästi ja uskollisesti oli rakastanut ja hän tiesi, että tämäkin oli hänen jättämäisillään.
Niinkuin gaskonjalaisemme oli arvannut, saatiin safiirilla helposti kolme sataa pistole'a. Sitä paitsi ilmoitti juutalainen että jos he olisivat halulliset myömään sen, hän antaisi siitä viisikin sataa pistole'a, koska siitä tulisi oivallinen ripustin korvarenkaasen.
Missä paikassa se on? HILMA. Tuossa, mutta ROUVA. Jahah, jo löysin. Toivottava on, etteivät asianomaiset jätä tätä asiaa sikseen. Pidä kiinni minua Hilma, pidä kiinni! Se tarkoittaa pappaa! Enkö arvannut, että sinä kuitenkin Mutta onhan asia aivan selvä.
LIINA. Te, herra tohtori, olette mieheni paras ystävä, teiltä ei minun siis tarvitse mitään salata. Kaarlo on ollut hyvin häijy minulle tänään, vaikka on syntymäpäiväni. Hän ei rakasta minua enää, muuten hän ei voisi olla niin julma. Minä olen varma siitä, että hän rakastaa toista. VARRO. Ja te olette arvanneet kuka tuo toinen on? Niin, olen sen arvannut.
Niinkuin Athos oli arvannut, ei kaukaa viipynyt ennenkuin kardinaali laskeutui alas; hän avasi salin oven ja näki Porthoksen ja Aramiksen syväytyneen kiihkeään kuutiopeliin. Hän loi nopean silmäyksen salin kaikkiin nurkkiin ja näki kolmannen muskettisoturin olevan poissa. Minne on herra Athos joutunut? kysyi hän.
Muttila kehasteli vielä hetkisen itseään ja olosuhteitaan, vilkaisi sitten syrjäsilmällä Johannekseen ja kysyi, eikö tämänkin olisi aika tehdä häneltä jotakin tilausta. Johannes hämmästyi. Muttila piti nähtävästi vieläkin rikkaana miehenä häntä. Jospa hän olisi arvannut hänen aineellisen tilansa täpäryyden!
Erottuaan vastaisesta vävystänsä, sen perästä kun taistelu oli päättynyt, sai kunnon hanskuri todella, niinkuin hänkin muuten oli arvannut, nähdä että hänen kaunis tyttärensä ei katsonut rakastajansa tekoa mielihyvällä.
Niin, tämä se epäilemättäkin on; kyllä minä olen arvannut oikein". Hän oli nyt ehtinyt tuvalle ja lähestyi pientä akkunaa. Pöydällä paloi kapea kynttilä pullon suussa ja ympärillä istui kolme miestä, jotka nähdessään Erkki vähän vavahti. Ne olivat Antti Tikkanen, Jussila ja venäläinen katteini Demonov. Pirtin seinät olivat niin ohuet, että Erkki selvästi saattoi kuulla kaikki mitä puhuttiin.