United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minua kutittaa!» vastusteli Kaisa, mutta Jussi lohdutteli: »Pitäähän sitä näin tämmöisenä päivänä tehdä jotain iloista kommervenkkiä ja muuta kujetta henttuaan huvittaakseen... Ei sitä sitte tuolla vuoden päästä enää hytkähtelekään mieli näissä rakkauden lurituksissa ja luirituksissa!» Kaikki hän itsekin huomasivat Jussin harvinaisen leikkipuheliaisuuden.
Mistä sen miehen saa sitten Jussin sijaan. Niin vähällä rahvaalla ei tule toimeen, ja teki se Jussi kahden tavallisen miehen lailla, teki näet itse uuraasti ja huolehti muittenkin teoista. Liian hyvä mies meni siinä manalle. Ei sitä tiedä, milloin se kenenkin vuoro tulee. Ei tiedä, ei. Jo kai ne mahtaa olla Ontojoella tukkilaiset, jos heistä jonkun saisi.
Jussin kasvot muuttuivat palttinan vaaleoiksi kuultuansa Ollin kertomuksen. Hän vastasi nähtävästi hämmästyneenä: "En ole nähnyt mitään ratsastajaa". "Noo, oletko valmis Jussi?" kysyi Olli. "Jos epäilet kertomustani, niin armoa, Olli!" "Kansansa petturille ei ole armoa", vastasi Olli juhlallisesti.
Nyt loppui Jussin rohkeus; hän purskahti itkemään, änkyttäen samalla jotakin sinne päin, että tämä muka tuli vaan siitä, ett'ei hän osannut soittaa oikein. "Etpä liene oikein viisas, poikaseni!" lausui patrona, peräytyen pari askelta takaisin, kun huomasi Jussin katsoa tuijottavan häntä niin kummallisesti.
Ei suinkaan hän minun luullakseni Jussin kanssa monta iloista päivää tulisi elämään, koska ei hän häntä rakasta, ja Jussin puolesta olisi tapaus sama." "Jollei hän nyt oitis ensi silmän räpäyksessä rakasta Jussia", vastasi lautamies, "niin saattaa hänen mielensä ajalle muuttua ja rakkaus hänenkin sydämessään syttyä, kuin he tulevat toinen toisensa likemmin tuntemaan.
Monenlaisia keskusteluja kuului odottavain ihmisien kesken asiasta. Mikä ylisteli ja kunnioitti jo varalta sitä urheutta ja raakamielisyyttä, jota he kenties tulevat osoittamaan rangaistustaan kärsiessään: mikä taas tuntui pitävän melkein sulana vääryytenä sitä, kun heidän täytyy kärsiä, toiset taas säälittelivät Vanhanviran Jussin niin kovaa, äkkinäistä ja ankaraa kunnian alennusta.
LAURI. Minäkin nyt jotakin lausuisin, mutta tämä merkillinen hetki on perin masentanut kieleni entisen vikkelyyden. JUHANI. Sano kielin, puhu mielin, luihkaise riemu rinnastasi ulos! Vuoret roikkaa, metsä kaikaa ja taivaassa ollaan äänettä hetki aikaa, hetki pyhä ja lyhykäinen. Siinä on värssy, Jukolan Jussin sepittämä riemuissansa.
"Seuraavana päivänä lähdin Pollen ja minun ikäiseni ystäväni renki-Jussin kanssa metsään haavoitettua emokarhua vainoamaan. Se oli kulkenut pari virstaa, ja löytäessäni oli se pienellä kummulla kasvavan kuusen juurella. Haavoitettuna kun oli, päästi se minut 30 askeleen päähän. Kun se näytti yrittävän lähteä liikkeelle, niin ammuin minä mäkeä ylöspäin etulavan taakse. Lauaistuani pyssyn syöksyi karhu heti ruudin savua kohden. Pyörähdin ottamaan Jussin pyssyä, vaan hän juoksi jo minkä ennätti ja oli jo monta syltää minusta.
»Jo tulee Pärpuumin puukhollari», lausui Jussi puoliääneen ja läksi hakemaan makasiinista sauvomia ja airoja. Puukhollaria sitä oli odotettu avaamaan makasiinia ja antamaan sieltä venekalut ja jauhokulin. »Mitä sinä purajat Jussille? Eihän se mitä ole sinulle tehnyt», tuumi Katri, Jussin ollessa makasiinilla.
Tässä tuonnoin ostin savotan Eerikalta putelin viinaa, siitä meni kaksi jänestä vaikka on hän noita se Eerikka saattaa niin paljon ottaa viinasta". Liisakin muuten kulki isänsä Jussin kanssa ketunpyydössä, ja oli erittäin taitava kärpän pyytäjä. Niin kestit pidettiin ja ryypyt otettiin, kestisanatkin lausuttiin ja laulettiin.