United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Löysinpä sinut, mun armahani, Kaikki muuttuivat samassa myös: Itse me tulimme Kalevoiksi, Tähtivälkkeheksi katselumme vuos', Säteet auringon himoja toivat, Hempeyttä kuun valoiset loivat, Maat ja metsät hekkumaa sanoivat, Lempeyttä kukkaset muhoili, Salot siintävät suloa soivat, Ilokyyneliä kosket myös valoivat, Armautta tuuloset tuhoili, Meren karit riemusta kohoili.
Nukkuos rauhassa siis, sinä Saksan sankarijoukko, ympäri kumpusi tään Saksa ja Suomi on yks', ette te turhaan tullehet, ei mene muistonne hukkaan, vuossadat kertova on maassamme maammo ja laps', kuinka se kuitattiin se Saksan kunniavelka, hakkapeliittojen tie, Kustaa Aadolfin työ puolesta aattehen, vapauden, pyhän yksilö-uskon, jonk' oli vain kotimaa teillä ja meillä, mut ei muualla: milloinkaan ei maksettu kansojen velkaa kauniimmin, kirkkaammin kuin te teitte sen nyt; kiittää Ruotsikin sais, mut ellei kiitä, se jääköön, on Viro kiittävä viel', Aunus ja Inkerinmaa: ei sinä ilmoisna ei ikän' orjana astu ne maataan, joiden puolesta vuos tään jalon hurmehen vuo.
Kyll' tietenki, rouva. Rahaako!! Antaisitteko te mull' rahaa?! On maar' sit' mull' likimain yhtä paljo kuin teill' itselläki. Tiedättekö te, kuin paljo teill' jälell' on kaikist' kiinnelainnoist' ja muist' koroist', jotk' ei oo maksettu ja joka vuos' vain kasvaa lisää. Tiedättekö te? Ette vain!
Uhkasi noin uros aimo ja maahan valtikan heitti kullanvälkkyvä-nastaisen, taas itse jo istui. Vimmaan jäi Agamemnon. Vaan jopa joutuen Nestor, sointuvasuu Pylos-maan puhetaituri, nous, sulokieli, jolt' yli huulten vuos sanat mettäkin mieluhisemmat.
Tuollapa minun kultani sen suuren meren päällä, Vuos' on sitte siirtynyt, kun viimeksi kävi täällä. Kohta taitaa talvi tulla, järvet onpi jäässä, Minun kultani kaukana ja pitkän matkan päässä. Lumipilvet kulkevat sen vanhan tavan vuoksi, Voi jos pilvi kantaisi mun oman kullan luoksi. Emmä tuota surisi, ett' ois matka pitkä, Eikä mua estäisi, ei lumet eikä mitkään.
Vuos' sitten isä kuoli; silloin tyttö Veljensä hoitoon joutui, joka hänkin Kuol' äskettäin; nyt, sanotaan, hän surust' Ei nähdä voi, ei puhutella miestä. VIOLA. Oi, sitä neittä palvella jos saisin, Niin ett'ei tietäis maailma, ken olen, Ennenkuin itselleni kypsyy aika Sit' ilmaista! KAPTEENI. Tuo käynee tuskin päinsä. Ei pyynnöt minkäänlaiset häneen pysty, Ei itse herttuankaan.
Hetket kiitää, vuos unen lailla vierii, unhon varjoihin sukukunnat vaipuu, päivät ihmisten levotonna lentää hautojen rauhaan. ELIEL ASPELIN-HAAPKYL
Tuhannet sielut riemuitsevat vuos vuodelta kahdennenkymmenennen Tammikuun päivän aamuna. "Tänään tulee aurinko!" Ilo lennähti kuni sähkön kipinä sydämestä sydämeen, huoneesta huoneesen. Jokainen, ken vaan saattoi käpäliänsä käyttää, oli jalkeilla. Seisottiin ja vuotettiin; siell' oli hiljaista niinkuin kirkossa. Kello oli kymmentä minuuttia vailla kakstoista.
"Se itseään puri rintahan, Ja veri vuos, mut verestään Se näki ruusun nousevan; Se sille laulaa lempeään. "Ja meidät, salon linnut, oi, Tää haavan veri sovittaa; Jos ruusulaulu loppuun soi, Niin salo itse katoaa." Noin kertoo varpuspojillen Tuo varpusukko pesässään; Ja varpusrouva toistaa sen Ja valtaa pesän yläpään.
Siell' ennen liehuit, missä sankarten Vuos' hurmehet kuin koski höyryten, Nyt kyynelvirrat vuotaa hurmehena, Täält' uhrisauhuna käy rukous; Et liehu, lippu, seisot vakaisena, Isäimme töitten jalo muistutus! Sä sodan muisto rauhan temppelissä.