United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän aikoi tehdä ristinmerkin, vaan huomasi sen tarpeettomaksi, sillä niin pian kuin hän nosti kätensä, oli kummitus kadonnut, eikä siitä ollut muuta jälellä kuin pieni sininen liekki, joka liehui lammastarhan takana. Hyvä vaan, virkkoi paimen, liehu sinä liekkinä niin paljon kuin tahdot, minä en välitä, vaan nauran valollesi ja kujeillesi.
Näin tuettuna hyppäsi hän hyvin notkeasti alas ja rupesi sitomaan leukapariansa hattuunsa. "Maksu", lausui Steerforth, "on " "Viisi shillingiä", vastasi Miss Mowcher, "ja pilkkahinta se onkin, tupuseni. Enkö minä ole oikea liehu, Mr. Copperfield?"
Siell' ennen liehuit, missä sankarten Vuos' hurmehet kuin koski höyryten, Nyt kyynelvirrat vuotaa hurmehena, Täält' uhrisauhuna käy rukous; Et liehu, lippu, seisot vakaisena, Isäimme töitten jalo muistutus! Sä sodan muisto rauhan temppelissä.
Korkeat vuoret kohoavat yksivakaisina selkeässä ja äänettömässä ilmassa. Metsässä kaikki on hiljallansa. Uupunut tuuli ei liehu enää, vaan on voimatonna laskeunut lehtivuoteellensa ja nukkuu niinkuin ihmisetkin. Ainoastaan suihkulähteen tiukunta kuuluu. Ja lähteen reunalla makaa nuorukainen.
Minä rakastan armastani E:llä, koska hän on enkelin kaltainen; minä vihaan armastani E:llä, koska hän on toiselle ehdätetty. Minä vein hänet pois Erinomaisen ravintolaan ja ehdottelin eron-ottoa; hänen nimensä on Em'ly, ja hän elää etelässä? Ha! ha! ha! Mr. Copperfield, enkö minä ole oikea liehu?" Katsellen vaan minua vallattoman viekkaasti, jatkoi hän yhtä puhkua. "Tuossa noin!
Se keijukais-nopeus, jolla hän iski minuun tällä kysymyksellä ja tutkivalla katseella, hämmensi minut kokonaan hetkeksi. "Ei, Miss Mowcher", vastasin minä. "Hänen nimensä on Emily". "Vai niin!" huudahti hän aivan niinkuin ennen. "Hm? Mikä lavertelia minä olen! Mr. Copperfield, enkö minä ole oikea liehu?"
Tässä ollaan kerrankin keskellä suomalaista sodan-käsitystä: tässä eivät liput liehu eivätkä rummut pärise, tässä ei ole aikaa leikintekoon eikä karakterististen sotavanhusten kuvauksiin, tässä eivät »torpan tytöt» itke, eivät »sotilaspojat» eivätkä jalot Wilhelm von Schwerinit tee tarumaisia sankaritöitä. Tässä ei mennä soitellen sotaan.
Laukku käsivarrella ja vaapotellessaan yhä jutellen vaapotteli hän pois oven luo, johon hän pysähtyi kysymään, antaisiko hän meille kiharan hiuksistansa. "Enkö minä ole oikea liehu?" lisäsi hän, niinkuin selitykseksi tähän tarjomukseen, ja, sormi nenän varrella, lähti hän tiehensä.
Sille kättä käppähytä; Akat saakohot sanoa, Mitä mielensä tekevi. Juokse sulho , jouvu sulho , Liehu sulho , lennä sulho ! Toiset ringissä tanssaa, Kuki kultansa kanssa. Hyvä ilta lintuseni. Hyvä ilta lintuseni, Hyvä ilta kultaseni, Hyvä ilta nyt minun oma armahani! Tanssi, tanssi lintuseni, Tanssi, tanssi kultaseni, Tanssi, tanssi nyt minun oma armahani!
Ja syksymyöhään lammella Nuo kaksi souteli, Kun lampi jäätyi, kuolemaan Ne nukkui kumpiki. Autuuteni. Sä lintunen, oi, laula taas, Sä perho, liehu kukkamaas! Voi taivas perhon onnea, Kuin kukkaista saa suudella! On kertun kieli, leivon suu Ja laulu helkkää, kajahuu, Ijäti tahdon kuunnella Sen soitelmaa, sen lauluja!