United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta tämä sähköittyminen on vain pinnan hetkellistä leimahtamista: mielialavirrat kylmenevät yhtä silmänräpäyksellisesti kuin ne syttyvätkin, ja heräys haihtuu jättämättä pysyvää hengen tekoa hedelmänään. Ruotsinkielinen sivistyneistömme on kuin valmis, herkässä vireessä oleva soitin; siltä puuttuu vain soitavaa, sisäisen sävelrikkauden tulviva vuo.
Meren aavaa kohti vain aikojen vuo siis on kantanut ruumiita lahoavia. Ne on liukuneet syliin iäisyyden. Mut vanha maa, joka pinnallaan on nähnyt häpeän ihmisyyden on tyynnä jatkanut kulkuaan ylt'ympäri isämme, auringon, jota kiertämään se luotu on. Siis herää jo kaunis tyttönen ja viini lasissa kuohukoon! On aika jo väistyä uudinten! Tämän kauniin yön ma ostanut oon.
On tähdissä säädetty niin. Kuin aron beduiini eteen oven ma istahdin. Suru syöpyy unelmiini. Mut voin elää kuitenkin. Ilta All' ikkunani, edessäin käy meren virran vuo. Sen kesästä ma kesään näin. Niin monet päivät peräkkäin miks nyt sai mieleen tuo: nuo aallot viel' ei ehtineet oo yöhön ulappain, nuo tyrskyt viel' ei tyyntyneet kun ma jo rauhan sain? Kesäyö
Syvän hartauden pilvet ne salissa kulki, taas puheita piispan kun kuullahan julki, joiss' uskoa aina hän vertailuin, kuvin mielevin kaunisti, sointuvin suin. Mut Foibos Apollon hän vaunuissa ajain valoloistossa käy yli Pohjan rajain, ja Olympon väikettä säteiden vuo yli piispan otsan ja kutrien valaa, ja kuin kreikkalaisilmeen siinä ne salaa jo piispan hienoihin piirteihin luo.
Isä, katsos, etkö haltiaa nää? Se on keijuinkuningas, kruunuin, vöin! Näät usvaa vain, jota nousee öin. »Tule, vieno laps, niin pois sun vien! Monet leikit leikimme siimeissä tien; kukat kauniit kukkii, miss' soluu vuo, somat vaatteet kultaiset äitini suo.» Oi, taatto, oi, taatto, sa kuulithan nyt nuo keijuinkuninkaan viehättelyt! Jää rauhaan, pieno, rauhoitu, oi; syyslehvissä tuulen viuhina soi.
Immen sydän olkoon mulle muilla mailla kotimaa! Ayrin rannalla. Jo ilta kolkko hämärtäy, syystuulen puuskat viuhuin käy, on sankka pilven sumuvyö, ja vihmoin sade maahan lyö. Olalla pyssy soilta saan, siell' linnut jätin rauhaan vaan. Jäähyväishetki tuskaa tuo, kun rantaas astun, Ayrin vuo!
Niin vienona, Afton, sa kastelet nientä, solut kaartaen Meerini mökkiä pientä! Sulo jalkoja äsken sä huuhtelit, oi, kun uomahas astuin, hän lumpeita toi! Solu hiljaa nyt, Afton, sa kukkeaparras, solu hiljaa, ja sulle on lauluni harras; oma Meerini nukkuu, sa loiskiva vuo, solu hiljaa ja vienoisen uinua suo! Meeri.
»Vuo pieni», Arno-joki, joka saa alkunsa Falteronen vuorelta Apenniineilta ja laskee n. 120 ital. peninkulman päässä alkulähteestään mereen. Firenze on Arnon varrella. Kirke muutti Odysseuksen seuralaiset sioiksi. Danten kerrotaan istuneen vankina mainitun linnan tornissa. »Piskit pienet», Arezzon porvarit.
Olisiko nyt kulunut puolituntinen siitä, kun olin lähtenyt kolealta, elottomalta koskelta, mutta kun tulin takaisin arkulle, oli kaikki muuttunut ilmassa ja ilman alla vedessä. Aurinko oli painunut taivaanrannan taa, vedessä ei enää ollut voimakasta keskitaivaan heijastusta, vaan vyöryi vuo tummahkona tumman pilven alla.
Mä korkeella istuen katselen vaan Mun matkallain katuja, teitä. On aisoissa hirvillä vertaisiaan Ja kenties! ylikin heitä. Kas, Kotka on tuo, Kuin vikkelä vuo, Ja Leijona toinen, mi vauhtia luo. Jo vaan Nopeaan! Hei, hei minun varsani, nyt ajetaan. Pois tieltäni joukko, kun tulen mä, hoi. Ett' kipunat kivistä paukkaa! Nyt poikaset juoksee, min kengästä voi. Ja eukot ne pakohon laukkaa. Ptruu!