United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja siinä, missä ruhtinasten valtikka on voimaton, saarnaa paavi, jonka valta niinkuin myrkyllinen tuuli, hengittää kuolemata, ja niin hävitetään hengen perustus ja terve ydin. Nimitys Jumala on ainoastaan ilveen keppihepo, turhan kunnian pyytö ja kostonhimo johdattavat puheen, vuorten luolat täyttyy ryöväreistä. Niin käy nyt Italiassa, sankarten ja nerojen entinen koto.
Mutta kotimaahansa täytyi haarniskoittuin sankarten äkisti siirtyä täältä, ja kristityt Hämäläiset joutuivat pakanallisten veljeinsä hirmuisimman vainon alle. Mikä heistä surmattiin kauhistavalla tavalla, mikä etsi pelastustansa, paeten salojen eksyttävään kohtuun, mikä vuorten luoliin ja mikä minnekkin.
Kuin sankarten sankari, kuin uros taivaasta, niin seisoi Claudio, seisoi tyyneesti, säälien ja armotellen katsahtain Canzioon, joka riehui hänen edessänsä kalvea kuin kauhistus, riehui vihan hengen vääntämillä kasvoilla. Julma hän oli ja hirmuinen, mutta kirkas majesteeti Claudion silmistä säteili ulos, ja ah, kuinka kaunis hän oli!
Vihdoinkin kävi Metsendoren keisari neuvottomaksi, kutsui kokoon ministerinsä ja puhui heille näin: "Onneton taistelu on kanssa jumalien luottamusmiesten, heitä ei konsanaan voita taistelun vimmassa kenkään; sankarten urheitten kanssa on turha iskuja vaihtaa. Lausukaat mielenne te, mua neuvokaat hyvästi, te miehet."
Näin katsahteli kerran jumalatar ylpeä, seisten Ilionin tanterella, keihäs kädessä ja käsivarrella kultakiiltävä egid, sankarten temmellystä tähtäellen. Sinä olet kaunis, ja senpätähden karkasi mun sydämmeni sun haltuus väkivalloin. Mutta ellen erehtynyt, niin ilmoittipa sinunki puheesi ja katsantosi lemmistyneen naisen, ja minä olin tunteisi esine. Miksi en taitaisi aatella niin?
Hyväähän tuo todistaa, sisällistä ydintä ja voimaa, uskollisuutta ja velvontuntoa; ja semä kansa raivaa itsellensä viimein tien. Mutta mitä kuuli äsken, mitä näki mun sieluni? Haa! kaukana yössähän punertaen leimahti sankarten kuolema. Lähteelle, lapseni! KARIN. Tänne, mun isäni!
Velkakirjat, kalut kappaleet ja kaikki nuttuni aina viimeiseen siekaleeseen, kaikki antaisin mennä, kaikki. Oo, oo! MAX. Minä janoon. FUCHS. Tippa vettä janomme sammutteeksi, kallihimmat ystävät! Nyt sammuttakaat janonne niiden sankarten verellä, jotka te surmasitte Berlinin kaduilla. Juokaat! MAX. Haa! FUCHS. Olkaat armelijaat! KASPER. Juokaat!
Et suurta taistelua tarvitse Kuvata, jossa sotaorhien Töminä maata tärisytti, huudot Päämiesten kumisutti taivasta, Ja jossa nuolet vinhaan sinkoili Kuin rakeet myrskyssä, ja kalvat välkkyi Kuin liekehtivät taivaan salamat. Siell' itse olin johtajana läsnä, Ja parvess' Israelin sankarten Ma etumaisna taistelin, kun miekka Löi vihollisiamme niinkuin heinää.
4:S KALEVALAINEN: Miehet, naiset, lapset, kaikki Suomen päivän päästäntähän. Näin on sankarten sanoma. 3:S KALEVALAINEN:
Siell' ennen liehuit, missä sankarten Vuos' hurmehet kuin koski höyryten, Nyt kyynelvirrat vuotaa hurmehena, Täält' uhrisauhuna käy rukous; Et liehu, lippu, seisot vakaisena, Isäimme töitten jalo muistutus! Sä sodan muisto rauhan temppelissä.