United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
MACBETH. En sinne mene: Aatella pelkään tekoani; nähdä Sit' uudelleen en tohdi. LADY MACBETH. Arka raukka! Tuo tänne puukot! Nukkuneet ja kuolleet Kuvia vaan on; lasta peljättää voi Kuvattu piru. Verta jos hän vuotaa, Niin sillä kultaan vartijoiden muodon, Syyn muodon näin he saavat. MACBETH. Mikä kolke? Mik' on mun? Risahdustakin ma säikyn! Kenenkä kädet nää? Haa!
TIMO. Lähtis kulovalkea kerran karsimaan yli koko maailman, niin tuhaksi ja poroksi menis myös Jukolan pohjapuoli ja vielä sen seitsemän poikaakin kaupan päälle. JUHANI. Sen hyvin tiedän. Mutta katsos kun mies taitaa aatella mitä hän tahtoo, aatella itsensä koko maailman herraksi tai tönkeileväksi sontiaiseksi.
Taivas, niin juhlallinen ja pyörryttävän korkea? Tämä on siis maailma, ihmisten asunto. Miksi ei enkelten? KERTTU. Tästä kaukana ja monin kerroin kauniimpi on Jumalan ja enkelten asunto. Sen tiedät itse, sen sanoit itse. LIISA. Ken voi enään aatella kauneutta ankarampaa? Oi taivaan hiilakkainen sinisyys, oi auringon loimo sinisyyden jyrkässä mäessä!
Mutta sitä, jota hän odottaa, sitä ei vielä näy ei sieltä näy muuta kuin mustaa, pimeätä metsää ja ylempänä himmeästi rusottelevaa iltataivasta. Rapsahtaapa tuosta yht'äkkiä sitten kuitenkin hänen takanansa aita ja säpsähtäen tyttö jo ennättää aatella, että "sielläkö se nyt tuleekin tuo?" ennenkuin päänsä kääntää. Mutta se onkin vaan Vahti, joka nyt päiväisiltä juoksuiltaan kotiutuu.
Tyynenä sunnuntai-iltana kuljimme me kiirettä pitämättä kotikylää kohti. Venheitä parveili edessä ja takana, kirkon ristit katosivat ja järven rannat kuvastuivat liikkumattoman veden pintaan. Oli muutamassa niemessä pienoinen talo, ja minä sanoin Marille: Onpa siinä sievällä paikalla talo. Sievälläpä näkyy olevan. Ollapa se meidän... Saapihan sitä aatella, vaikkei olekaan pakko päätellä.
Ken aatella ja vaiti olla voi Ja miestä saadakseen ei kiemuroi; Semmoinen olento hän voi niin, mitä? DESDEMONA. No, mitä? JAGO. Imettää narreja ja olutkirjaa pitää. DESDEMONA. Oi, mikä rampa ja ontuva johtopäätös!
ANTONIUS. Hän on viekkaampi, kuin mitä aatella saattaa. ENOBARBUS. Ei, herra, ei suinkaan. Hänen himonsa eivät ole muuta kuin puhtaan rakkauden hienoimpia hiukkeita. Tuulta ja sadetta ne eivät enää ole, nuo hänen huokauksensa ja kyyneleensä; vaan suurempia myrskyjä ja rankkasäitä, kuin mitä almanakkakaan tietää.
Tuskaks käy Mun aatella, kun häneen kyllästyt, Ken nyt sua hurmaa, kuinka muistoni Sua silloin vaivaa. Riennä, ole hyvä! Teurastust' anoo lammas. Miss' on puukkosi Hitailet liiaks herras asioissa, Kun minäkin jo pyydän. PISANIO. Armas rouva, Ei silmän' ole ummistunut siitä Kuin sain tään toimen. IMOGEN. Tee se, niin saat maata! PISANIO. Sokeiksi ennen valvon silmäni. IMOGEN. Miks siihen suostuit?
Hyvällä Aksel Valpurist' ei luovu; On rakkaudessaan taas unhottanut Ilm'antamaan ma kuninkaalle riennän Tän koko seikan. Kipeä ja vanha On Erland; toista piispaa aatella Pian pitää. Kelpo virka, varsinkin Nyt näihin ajoin. Norjan kuningas Hän kaipaa miestä, joll' on älyä Ja voimaa, joka harras virassaan On ollut. Rohkeutta, veli Knuuti! Nyt tilaisuus tul' aivan parahiksi.
Mua maailma kun soimaa, tuomitsee, Sä siit' et huoli, mulle hymyilet Ja tuoksull' asuntoni täyttelet Mua tuskin muut maan päällä muistelee. Tuoll' oisi impi kirkkorannalla, Vaan häntä tuskin tohdin aatella, Hän kenties millä, millä rankaisee! Oi, kukkaseni, armas kukkani, Sä olet ainoa mun riemuni. Kevähällä ruusuni Kukki kaksitellen, Syksyllä on yksi, Vaan yksi kukkanen.