United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kapteeni tuli samassa, saatuaan laivansa käyntiin, pyytämään, että sinä olisit niin erinomaisen ystävällinen ja herttainen, että antaisit juhlayleisön kuulla kuorosi ihanaa laulua. Sinä suostuit koreilematta. Asetuitte perimmälle kannelle pyörylään hulmuavan lipun alle koivujen keskeen. Lauloit itse mukana. Kuorosi näytti tulkitsevan vain sitä, mikä sillä oli sinua.
Tuskaks käy Mun aatella, kun häneen kyllästyt, Ken nyt sua hurmaa, kuinka muistoni Sua silloin vaivaa. Riennä, ole hyvä! Teurastust' anoo lammas. Miss' on puukkosi Hitailet liiaks herras asioissa, Kun minäkin jo pyydän. PISANIO. Armas rouva, Ei silmän' ole ummistunut siitä Kuin sain tään toimen. IMOGEN. Tee se, niin saat maata! PISANIO. Sokeiksi ennen valvon silmäni. IMOGEN. Miks siihen suostuit?
Kaikesta tästä saan kiittää tuota perämiestä, joka palveli samassa laivassa kuin minä. Mitä pikkukaupungissa kasvanut ihminen suurkaupungin elämästä ymmärsi ja minulla ei ollut rasvaisia päiviä sen kasvatusäitini luonakaan. Nälkä ja vilu ja raha minut sokaisi. Sinä suostuit hyvällä, vaan minulle on tehty vääryyttä. Minä en ole ikinä tästä elämästäni pitänyt.
Siell' alla puiden toisten, toisen taivaan Sua kaikesta ma kiittää tahtoisin, kun suostuit kerran Suomen karhun laivaan, eloni aavan astuit myrskyihin, mun vangitunkin murheeseen ja vaivaan, Sa ihmisistä armain, ihanin, min silmiss' on kuin siinto tähtein toisten, tai terhen aamun rantain aurinkoisten.
Näin sanottuaan kaivoi hän esiin pienen rahan ja rupesi hakemaan vyöstään veistä. Löydettyään veitsen, piirsi hän sen kärjellä ristinmerkin rahaan ja antoi sen työmiehelle. "Tuossa on nyt Glaucuksen tuomio ja sinulle tunnusmerkki. Kun olet saanut asiat kuntoon, menet vain näyttämään rahan piispalle, niin hän kyllä antaa anteeksi tämän murhan, johon sinä niin vastenmielisesti suostuit."
Näetkös, kun me eilen täällä teillä jäimme saliin kahden kesken Karhin kanssa, niin tunnusti hän minulle rakkautensa. Mitä kummaa siinä oli? Suostuit tietysti? Mihin? No, mutta mitä sinä ajattelet? Minä en ymmärrä sinua. Annoitko sinä hänelle suostumuksesi. Siihen tunnustukseenko? Herranen aika! Olenko nyt minä tyhmä vai sinäkö? Rupesitko hänen morsiamekseen? jos nyt tahdot niin suoraa kysymystä.
Ja kuinka paljon maksoi hän teille tuosta kauniista toimesta? Sata louisdor'ia. Hyvä, sanoi nuori mies hymyillen, hän pitää minua siis jonkun arvoisena. Sata louisdor'ia on jommoinenkin summa kahdelle tuollaiselle lurjukselle kuin te olette. Enkäpä ihmettelekkään että suostuit tuumaan, ja minä annan sinulle armon, vaan yhdellä ehdolla.
Täällä, näet, ei kelpaa olla, sillä täällä vaan on oman itsensä nojassa. Ja sinä suostuit tarjoomukseen? Minä sanoin ensin tahtovani puhutella sinua ja valmistautua matkaan. Mitä sinä nyt ajattelet, Kari. Kari ajatteli eteensä. Hän näki itsensä yksinänsä pitkinä talvi-iltoina; hän näki itsensä kärsivän ja ponnistelevan oman sekä poikansa elatuksen eteen.
Sudet viimein suostuit meihin, Pyysit päällemme poloisten, Monta pientä pehmokaista, Vaivaista vaeltavaista Söivät lasta laitumella, Täytit täytten miesten päälle. Viisi muuta vitsausta, Joit' en saattane sanoa, Oli meillä orpanoilla Kovan Herran koston alla. Auta ainoinen Jumala, Päästä päivistä pahoista! H