United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt menet Hadeen kartanohon sinä, maan ikipeittoon, vaan minut linnasi kammiohon jätät leskenä tänne kolkkoon murheeseen ikäpienen pilttini kanssa, poikasen, sulla ja mulla jok' on, polon sortelemilla. Koskaan kuoltuas et sinä hänt', ei hän sua vaali.
Hän oli katumuksen tuskassa niin murheeseen uupunut, että unhoitti missä hän oli. Salama ja hirmuinen tärähdys herätti hänet. Rikkoutuneesta akkunasta tirskusi vettä hänen kasvoilleen. «Oi, kiivas Jumala!« huusi hän. Juhannusyö Harmaalassa oli kamala. Pilvet pimittivät ilman. Luonnonvoimat kävivät sotaa. Maria muisti nyt olevansa yksin. Hän kauhistui. Sotasankarin tyttö vapisi.
Joko lähdemme lentämään taas maille lemmen ja riemun ja heitämme talven ja jään? En tiedä, miks sua pelkään, kun näin sua katselen. Minust' on kuin silmies yöstä sois kaikuja kellojen. Ne soittavat riemuhun suureen, tai suurehen murheeseen. En tiedä, miks sua pelkään, kun näin sua katselen. Mikä on laulu lainehilla, soitto aalloilla sorea? Laiva aaltoja ajavi, häävene vesiä käypi.
Kuin isä itkee polttaissaan pojan luut, joka jätti morsion murheeseen, polot vanhemmat valitukseen, niin suri polttaissansa nyt ystävän luita Akhilleus, hiilikon ympäri huokailuin lukemattomin hiipi. 225 Mutta kun valkeutt' ennustain kointähti jo koitti, hohtoon kun meren myös loi Eos sahramivaippa, hiipyi hiljalleen tuli tuhkiin, vaimeni liekki.
Leikissä nähdä sa voit hänen seisovan kyynele-silmin, keskellä murheita maan nähdä sa voit hymysuin. Yöksi hän päivänpaistehen vaihtaa ja päiväksi yönsä, onnensa murheeseen, murheensa onneksi taas. Tyttöä suudella voi hän kun Hesperos lempeä loistaa. Pilvi kun käy yli sen, sielunsa poissa jo on taivahan teillä ja tuulien teillä ei tyttöjen lempi häntä voi kiinnittää, ei valat suudelmien.
Hänen sisäistä elämäänsä tänä koettelemusten aikana valaisee surun ja nöyryyden kauneus, hän sälyttää omille hartioilleen syyn lapsensa orpouteen ja äitinsä murheeseen; mutta hän kestää itsetietoisena ihmisten pilkan ja tylyyden, ja hän osaa suhtautua ympäristöönsä tarpeen tullen ylpeydelläkin, mikä osoittaa hänen ottaneen täysin omalle vastuulleen asemansa.
"Elä itke, ystäväni", lohdutti Virginia, "ellet tahdo minun menehtyvän surusta. Minunhan on syy kaikkiin sinun kärsimyksiisi ja siihen murheeseen, johon äitimme nyt ovat joutuneet. Ei pidä tehdä mitään, ei edes hyvääkään, vanhemmilta lupaa pyytämättä. Voi, kuinka varomaton minä olen ollut!" Ja hänkin puhkesi kyyneliin.
Siell' alla puiden toisten, toisen taivaan Sua kaikesta ma kiittää tahtoisin, kun suostuit kerran Suomen karhun laivaan, eloni aavan astuit myrskyihin, mun vangitunkin murheeseen ja vaivaan, Sa ihmisistä armain, ihanin, min silmiss' on kuin siinto tähtein toisten, tai terhen aamun rantain aurinkoisten.
Moni harmennut kunnian kukkuroiss' oli urho, jok' uljaan seppelens' ois tuon nuoren poikasen saamaan halumielin vaihtanut pois. Viistoistias vain, meni nuorna mies; toki murheeseen väen jätti, mi kaikk' kovat tyyten ties, verin nääntyneen; toki unta, min uljaalle tuoni toi, valioimmat sankarit vartioi, ja kuink' oli heille hän kallis, sinä hetkenä nähdä voi.
Hänen kasvonsa loistivat taivaallista iloa. »Lakatkaa jo vihdoinkin suremasta ja iloitkaa Herrassa!» hän lausui ja alkoi samassa palavan innokkaasti ja syvästi liikutettuna puhua jumalallisen kaitselmuksen ihmeellisistä teistä, vertasi herttuaallisten vanhempien murhetta Jaakobin murheeseen, kun Joosef häneltä riistettiin, ja kuvaili sitten Jaakobin iloa hänen saadessaan takaisin poikansa.