United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suet pistä Pienikiksi, karhut Kyytäksi kyhäise, aja karjana kotihin, kirjavana kartanolle! Sillä maksat naisen naurun, pahan vaimon parjaukset." Kullervo, Kalervon poika, itse tuon sanoiksi virkki: "Malta, malta, hiien huora! Jos itken isoni veistä, vielä itkenet itseki, itket lypsylehmiäsi."
Eihän lie meidän Kristiina ryökkynälle jo kosija tullut.» »Oma poikasihan se on», sanoi vaimo. »No, ettäkö ei ole Aappo! Sun vietävä, kun on aivan kuin parempain ihmisten lapsi, ei veistä väliä. Vieläkö muori väität, ettei siitä voi pappi tulla? Vähintään siitä pappi tulee, sen minä sanon», lopotteli Vimpari toimessaan. »Saahan tuon sanoa, vaikkei sitä uskoa tarvitse», arveli vaimo.
Ruokapöydät olivat pitkät ja kapeat ja ne asetettiin siten, että niistä tuli nelikulman kolme sivua. Neljäs sivu jätettiin tyhjäksi, että orjat mukavammin pääsivät palvelemaan. Atrian pääosana olivat liha- ja kalaruoat. Niitä syödessä käytettiin ainoastaan veistä, jota isäntä ei kuitenkaan toimittanut vieraillensa.
Pukunsa oli kallis, vaan koreilematon, niinkuin hänen arvolleen ja ijälleen sopi, ja samoin kuin kuninkaallinen veljensä ei hän pitänyt minkäänlaisia aseita; ainoasti tuppi, sisältävä pari pikku veistä, riippui hänen vyöltään siinä paikassa, missä oli miekat, taikka, kun se oli pois riisuttu, väkipuukon tavallinen sija.
"O Jumala! o Jumala!" vaikeroitsi Signe, tavottaen veistä. "Mutta kuinka tohtii hän sitte antaa sinun tulla minun luokseni? Pitäisihän hänen peljätä tulevansa huomatuksi?" "Hän on uhannut, että minä tulen elävänä haudatuksi, jos ilmoittaisin hänen, mutta sitä vastaan luvannut minulle vapauteni, jos minä edistäisin teidän lankeemustanne.
Mutta kun parhaillaan vedin kauhtanaa päälleni, karkasi isäntä niskaani, tarttui toisella kädellä päähineeseen, jota koetti kietoa pääni ympäri, kohotti toisessa kädessä veistä ja huusi: "Kullan teko-ohje tänne, tahi leikkaan kaulanne poikki!" Mutta minä olin yrityksen suhteen varuillani. Kourasin miestä käsivarresta, aivan niinkuin nyt kourasen teitä...
Eihän lapsi vielä lusikasta...! vastasi Matti järkähtämättömästi. Mutta oppii se vielä siihenkin, oppiipa hyvinkin. Kohta se käyttää veistä ja kahveliakin kuin suuret herrat. Sitten rupesivat he syömään rauhallisesti. Monta Matin kujetta oli eukko nähnyt elämässään, mutta ei koskaan mokomaa vielä. Siksi hän tahtoi miesväen syödessä alottaa oikein vakavan keskustelun asiasta.
Teki matka'a vähäisen, Jo tuli liki kotia Kuuli koissa kolkettavan, Veräjällä veistettävän: "Mitä veistät, veljyeni, Lakutat, emoni lapsi, Vai veistät sotivenoa, Sotikantta kalkuttelet?" "En veistä sotivenoa, Sotilaiva'a lakuta, Veistän kuollehen kotia, Katonehen kartanoa."
Se käsi, joka piteli leveäteräistä veistä, pusersi sitä kovasti. Venäläiset veneet olivat jo kelpo matkan salmella. Sotamiehet eivät ensinkään olleet hiljaa, vaan päin vastoin melusivat he täyttä kurkkua. He olivat jotenkin varmat siitä, etteivät Suomalaiset nyt häiritsisi heitä. "Missä tyttö on?" kysyi Antti äkkiä. "Kyllä nyt on jo aika viedä häntä jonnekin suojaan".
Tääll' ompi hällä kaksinainen turva: Vasalli olen ensinkin ja lanko; Se murhan kieltää jo. Sitt' isäntänä Murhaajalt' ovi sulkea mun tulis Eik' itse veistä käyttää. Lisäks Duncan Niin hellä haltija on, valtatöissään Niin puhdas, että hänen ansionsa Pasuunakielill' enkelitten huutais Julminta kirousta murhatyölle.