United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensin jouduin tuskaan aivan, Ei, en kestä haaveksuin; Ja ma sentään kestin vaivan, Mut äl' liioin kysy: kuin? Kun lempi rintaa raastaa Niin nauraa tähdet taivaan, Ne nauraa ja ne haastaa Sini-ilmasta maiseen vaivaan: "Nuo ihmisraukat tuolla He täyttä totta lempii, Ja saavat vaivoja huolla, Niin että he elää empii.
Pelkäämättä, lujasti oli se saarnoissansa Hebrealais-epistolan mukaan julistanut, että kaikki maallinen viisaus on perkeleestä ja johtaa ikuiseen vaivaan ja kadotukseen ja että kaikki asiat voidaan ymmärtää, käsittää ja selittää ainoastaan uskon kautta. Yhdellä ainoalla rohkealla iskulla oli pastori Pöndinen siten ratkaissut ihmiskunnan tärkeimmän ja suurimman kysymyksen: viisauskysymyksen.
Maailmaa, Mun koko tuskain mailmaa täytyy kantaa, Ma kannan kantamattomia, vaivaan Jo sortuu sydän-kulta. Sa sydän ylpeä, sa tahdoit nää! Sa tahdoit hurjan onnellinen olla, Tai kurjan kurja, sydän ylpeä, Ja olet kurjan kurja. Mitä tiennee ainoa kyynel, Mi silmää kaihtaa näin? Se entisaioilta vielä On jäljellä silmässäin.
Kas täss' on, Lucius, kirja, jota etsin, Yönutun taskuhun sen olin pannut. LUCIUS. Niin, tiesin ett'en minä sitä saanut. BRUTUS. Unohdan paljon: ole kärsiväinen. Viel' auki voitko pitää raskaat silmäs Ja soittaa soittimellas jonkun laulun. LUCIUS. Jos tahdotte, niin kyllä. BRUTUS. Tahdon, poika. Sua paljon vaivaan, mutta nöyrä olet. LUCIUS. Velvollisuuten' on se.
Pojalta pääsi syvä huokaus, josta Georgin huomio kääntyi häneen uudelleen. "Mikä nyt, koska noin huokaat, poikaseni?" kysyi hän rakkaasti. Pojan toinen silmä nauroi, toinen kiukutteli. "Eivät suju tänä päivänä läksyni", sanoi hän. "Kotiopettajani on ollut jo kahdeksan päivää matkoillaan, missä lie. Hän aina minulle hieman apua antoi ja nyt vaivaan aivojani, saamatta asioita selville.
PRINSESSA. Kun jalo piiri tuo ja maineteot sua kiihti vaivaan, pyrintöön, mä silloin voin tyytymisen oppiin hiljaiseen sua, nuori ystäväni, ohjata. En nähnyt juhlia, joit' ylistit ja joita silloin tuhat kieltä kiitti, ja kiittää vielä jälkeen vuottenkin. Mun hiljaisuudessa, joss' iloista vain heikon, harhailevan kaiun kuulin, oi' ajatusta monta, suruisaa, ja monta kärsimystä kestettävä.
Mikä hetki nyt lyö? Tää hornan on henkein karkelo-yö. Mik' on tienoo tää, min kietovi jää, kuva liikkumaton? Ei ihmisten maa. Vaipunut maailma se on. Edessä sumua, huutoa, humua, tulta ja myrskyä, aaltojen hyrskyä.... Pinnalla erheiden kirjava satu, pohjalla Salliman ikuinen latu: seuraus syystä, renkaasta rengas, tuskien kyystä murhe jalo, murheesta valo, valo ja hyvyys ihmisten vaivaan.
»Vaikkapa vain», vastasi Witt. »Eihän se haittaa. Eivät he kuitenkaan jätä meitä rauhaan.» Kun Swartin emäntä hetkistä myöhemmin tuli kotiin hän oli kuleksinut ympäri kylää häthätää juoruilemassa tuli asia taasen puheeksi. »Istu muori», sanoi Swart. »Missä hiidessä sinä nyt taas olet kierrellyt? Minä istun täällä ja vaivaan pääparkaani, mutta sinä vain menet tiehesi, sinä!» »Niin, näetkös...»
Siell' ilo, rauha annetaan Ja valkeus Jumalalta, Me sinne niinkuin valkamaan Ohjaamme myrskyn alta; Kun riehuu riidat maailman, Meit' ympäröipi Jumalan Suloisen hengen valta. Sen sinä tiedät, Sielunen, Jok' ääntä tunnet taivaan: Kun sydän oli murheinen, Sait lohdutusta vaivaan; Vaipuissas rukouksihin Näit Herran hengen useinkin Sua virkistävän aivan.
Movit Ajacem, Telamone natum, Forma captivae dominum Tecmessae. Sanalla sanoen, minä olen suuresti huolissani tästä asiasta. Minun kenties ei pitäisi kuluttaa aikaani», lisäsi hän hyvin yksitotisesti, »sillä että vaivaan teitä saarnoilla aineesta, joka ei koske ketään muuta kuin teidän ja Annikan sydäntä.