United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän suuteli sitä hellästi, kun ei hänellä muita neuvoja sen tuskain lievittämiseksi ollut, otti sen varoen syliinsä ja tuuditteli sitä näin hiljaa, kyynelsilmin katsellen pienokaiseensa. Lauri istui Liisan vieressä, kallella päin. Hänen sydämensä oli kolkon epätoivon vallassa. Hän ei rukoillut, hän ei ajatellut, hän ei sanonut mitään.
keralla lepää vertainen, sen mukaan vähempi, suurempi on kummun kuumuus.» Hän kääntyi oikeaan. Me taivalsimme välillä vaivain ynnä muurein ylhäin. Kymmenes laulu Kaupungin muurin ynnä tuskain tuimain välitse tietä kapeaa nyt eespäin käy Mestari, ja minä jäljissänsä. »Sa korkein viisaus, mi mieles mukaan pimeyden piirein kautta johdat mua, mun täytä toivoni ja vastaa mulle!
Jäätyyhän järven pinta, Katoohan kukkain kuu, Käy kylmäks luonnon rinta, Mykistyy linnun suu; Vaan rint' ei jäähdy multa, En rauhaa saane ma: Oi riennä, tyttö kulta, Tää tuskain luovuta!
keralla lepää vertainen, sen mukaan vähempi, suurempi on kummun kuumuus.» Hän kääntyi oikeaan. Me taivalsimme välillä vaivain ynnä muurein ylhäin. Kymmenes laulu Kaupungin muurin ynnä tuskain tuimain välitse tietä kapeaa nyt eespäin käy Mestari, ja minä jäljissänsä. »Sa korkein viisaus, mi mieles mukaan pimeyden piirein kautta johdat mua, mun täytä toivoni ja vastaa mulle!
Eikö Tybaltin kuoloss' yksin tuskaa kyllin? Tai, liitossa jos karvas suru viihtyy Ja toisten tuskain seuraa kaipaa, miks'ei Tybaltin kuolonsanaa seurannut Isän tai äidin, niin, tai kumpaisenkin? Vähemmän tuota oisin vaikeroinut. Vaan Tybaltin kun kuolemata seuras: "Maanpakoon Romeo!" niin sen sanan kautta On isä, äiti, Tybalt, Romeo, Julia, Kaikk', kaikki surmattu. "Maanpakoon Romeo!"
Siskot, ystävät kun riensi juhlain iloon yhteiseen, mun, sairaan, täytyi huoneeseeni jäädä, ja tuskain parissa sain oppia jo varhain kieltäymään. Vain yhdestä sain yksin ollessani huvitusta; se oli laulu. Itse viihdyttelin mä itseäni, tuskan, kaipauksen ja toivot kaikki hiljaa uneen lauloin: niin usein tuska nautinnoksi muuttui ja sopusointuun vaihtui surukin.
Ei se ole kuoleman tauti, se on luuvaloa helvetin tuskain kanssa; rujoksi voin minä tulla, vaan en kuole. Miksi olet ääneti, Knox? KNOX. Sentähden että puhuminen on tarpeetoin. RUTHWEN. Jos tietäisin että tautini olisi kuolemaksi, niin en odottaisi; tekisin itse siitä lopun. KNOX. Se on suorin tie helvettiin. RUTHWEN. Oi, Knox, älä sano niin!
Tuskain yöksi oli luotu yö, kun kahden oltiin juotu riemut, joita malja suo, ja sa kalpenit ja kuiskit: Pois! He vie mun pashan luo! Silmistäni siteen raastit, siniharmain silmin haastit, suontas poltti hehkuvuo, ja jo helmahasi herpos hennot valkokätes nuo.
Näiden suurten surujen ja niiden tuskain ohella, joita hänen poikansa heikko terveys alinomaa hänelle tuotti, täytyi hänen kärsiä muita murheita, joista muut eivät mitään tienneet, sillä ne kätki hän naisylpeytensä salaisimpaan soppeen. Kansojen sydämet eivät ole uskollisempia kuin kuninkaidenkaan.
Hän onkin tarkka eukokseen, Hän hyvin hoitaa askareet; Siin' ukko jouten lapsilleen Opettaa uskonkappaleet. Lemmen kaihoon sydän taipuu, Sulo tuskain kyyneliin, Ja ma pelkään, tämä kaipuu Tulee vielä täytöksiin. Oi, nää lemmen karvaat hoivat, Lemmen kurjuus vienoinen, Vaivat taivaiset taas toivat Rintaan tuskin terveesen.