United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
MARCUS. Teen tahtos, Lucius. TITUS. Mitä nyt, Lavinia? Hän mitä, Marcus, tuolla tarkoittaa? Haluaa varmaan jotain kirjaa nähdä. Mik' on se näistä? Aukaise ne, poika. Ei, sinä viisaamp' olet, lukeneempi, Valitse joku kirjastostani; Näin ilku suruasi, kunnes taivas Tuo ilmi tämän pillan tekijän. Sano, mikä kirja? Miks vuorottain noin käsiään hän nostaa?
Hämmästyneinä ja tyytymättöminä nuorukaiset katsoivat Cethegusta. Tämä astui vaieten joukosta esille. Syntyi kiusallinen hiljaisuus. "Puhu, päällikkö", huusi Lucius, "väitä valheeksi. Sormuksen laita ei tietenkään ole, kuten pappi sanoo." Mutta Cethegus veti päätään pudistaen sormuksen sormestaan. "Hän puhuu totta. Sormus on keisarin lähettämä ja olen ottanut sen vastaan."
"Täällä joella ei ole enää mitään tekemistä", virkkoi prefekti vaivoin. Hänen verenvuotonsa oli kovin runsas ja se heikensi häntä. "Minä pelastan Kapitoliumin. "Sinulle, Piso, uskon barbaarikuninkaan tuhoamisen. "Olet jo kerran ennenkin palauttanut goottikuninkaan Rooman kynnykseltä. "Palauta toinenkin, mutta palauta vainajana. "Sinä, Lucius, kosta veljesi puolesta! "
"Sotatribuneilleni, kuolemaa halveksiville nuorukaisille olen antanut seuraavan käskyn siltä varalta, että sinä saapuisit Rooman edustalle ilman minua." Hän ojensi Prokopiukselle papyruskäärön. Tämä luki: "Lucius ja Marcus Liciniukselle Cethegus, Rooman prefekti. "Olen joutunut bysanttilaisten hirmuvallan uhriksi. "Kostakaa minun puolestani. Kutsukaa gootit takaisin.
MARCUS. Suur' Titus, sinä puoli sieluani, LUCIUS. Isä, meidän kaikkein olemus ja sielu, MARCUS. Oi, salli Marcus-veljes haudata Nepaansa kallis tähän hyveen kätköön: Hän kuoli kunnian ja Lavinian tähden.
Toinen kohtaus. Juhlahuone Timonin talossa. Suuret ruokapidot. Flavius ja muita palvelijoita. Sitten tulevat Timon, Alcibiades, Lucius, Lucullus, Sempronius ja muita Ateenan senaattoreja sekä Ventidius. Seuralaisia. VENTIDIUS. Suurkunniainen Timon, jumalat on Isäni ikää muistaneet ja hänet Ikuiseen rauhaan vieneet. Autuaana Hän erosi ja minut rikkaaks jätti. Jaloa sydäntänne palkiten.
Nyt tuli vuorostaan Domitius Afer ja käyrävartinen Lucius Saturninus, sitten Vespasianus, joka ei vielä ollut lähtenyt sotaretkelleen Judeaan samalle retkelle, josta hän palasi vastaanottamaan keisarikruunua, hänen poikansa, nuori Nerva, Lucanus, Annius Gallon, Quinitanus ja joukko rikkaudestaan, kauneudestaan, hillittömyydestään ja hekumallisuudestaan tunnettuja naisia.
Hän tuli senvuoksi hyvin iloiseksi, kun nuori Lucius Licinius, muuan hänen innokkaimpia puoluelaisiaan, kutsui hänetkin mukaan. "Tiedän kyllä", sanoi nuorukainen arasti, "ettemme voi tarjota sinun hengellesi täysiarvoista seuraa ja jolleivät sinua houkuttele vanhat kyprolaiset ja falernoviinit, joita Kallistratos on luvannut tarjota, lienee parasta, ettet tulekaan sinne." "Ei, poikani.
LUCIUS. Poika parka, Sua tuskassasi säälin yhtä paljon Kuin herraas verissänsä. Nimensä? IMOGEN. Richard du Champ. Mitä sanotte? LUCIUS. Ja sinun nimesi? IMOGEN. Fidele, herra. LUCIUS. Siis nimi miestä myöden; nimi sopii Uskollisuuteen, uskollisuus nimeen. Koehan mua! Yhtä hyvää herraa Et' minust' ehkä saa, mut' yhtä hellän Saat varmaankin.
Roomalaiset kieltäytyivät kuitenkin kohteliaasti, mutta varmasti ottamasta apua vastaan. Tämä seikka ilahdutti prefektiä suuresti. "He ovat sittenkin oppineet näinä vuosina kaksi seikkaa", sanoi hän liikkeelle lähtiessään Lucius Liciniukselle, "nimittäin pitämään 'roomalaiset' kaukana itsestään ja liittämään Rooman kohtalon Cethegukseen. Se on jo suuri edistys."