United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta yhtäkaikki kuului ääni povessani, joka sanoi, että hän oli oikeassa, että käytökseni oli ollut tavaton ja kummallinen. Koetin sen vuoksi taltuttaa mieltäni, minkä voin. Antti katsoi kelloaan. Nyt on aika lähteä. Tuletko mukaan? Kestin hetkisen sisällistä taistelua, ennenkuin hiljaisella äänellä vastasin. Tulen. Menemme sitten hakemaan neiti Wertheriä. Hän odottaa.
Tiedän vaan, että salaaminen oli minulle äärettömän vaikeaa, ei tosin ensi alussa, mutta aikaa myöten yhä enemmän ja enemmän. Kipuni olivat välistä aivan sietämättömät, mutta minä vaan hymyilin. Kestin vuosikausia. Hän ei kertaakaan kysynyt, kuin aivan vaan ohimennen.
Sekä syöä jotta juoa, Paljon pantua olutta, Ruokia rakennetuita, Söi mun syötetyt sikani, Joi mun joulutynnyrini, Vuotteli kesän tuloa, Tuota toivoi Kestin laiva, Kestin laiva, Kestin lapset, Kestin entinen emäntä. Muut kaikki kesä'ä toivoi, Vuotteli kesän tuloa, Yksin pelkäsi petäjä, Kuorensa kokottavaksi, Varaeli vastaskoivu Oksansa otettavaksi.
Tarkoitan, ettet joutunut kiinni, ettei kukaan sinua hätyyttänyt. Ja se oli kaikki äidin ansiota se. ANNA LIISA. Parempi kun olisin tullut linnaan yksin tein. Sillä se, mikä sitten seurasi, oli niin kamalata, etten ymmärrä kuinka sitä kestin. Etten tullut hulluksi tykkänään. MIKKO. Hulluksi? Kuinka niin? Mitä se sitten oli?
Voi kun loit minua luoja, Voi kun säätelit Jumala, Orjaksi osalliselle, Vangiksi varalliselle. Kun et sie minua luonut, Säätänyt tätä tytärtä, Vaimoksi varalliselle, Pohatalle puolisoksi, Joka kestin juoksijaksi, Joka ilta ilotsijaksi.
Sillä tapaa jokaisen viikon loppu oli suloinen aika minulle, ja minä kestin viikon muut päivät sillä, että muistelin sitä. Mieleni huojentui ihmeellisesti, kun huomasin, että tätini ja Doran tädit ylimalkain tulivat paljon paremmin toimeen yhdessä, kuin olisin voinut toivoa.
Annikki, Turusen neiti, on antanut "kestin", s. o. muukalaisen kauppa-asioitsijan , viekoitella itsensä lemmenliittoon; vaan kevään tultua kesti hänet hylkää ja rientää kotiin entisen emäntänsä luo. Silloin hyljätty huutaa "Ukkoa, ylistä herraa", pettäjää rankaisemaan ja kosto häntä tapaakin; matkalla hän hukkuu myrskyiseen mereen.
Alma jaksoi kumminkin nousta istumaan, hän nojautui taaksepäin sohvan karmiin. »Kuinka kalpea te vielä olette.» »Tämä tuli kaiketi siitä, etten ole tanssinut niin pitkään aikaan», hymyili Alma. »Ennen kyllä kestin aamuun saakka yhtä mittaa.» Nymark toi hänelle viiniä ja juotuaan pari lasia virkistyi Alma täydellisesti. Hänen teki mielensä mennä jatkamaan, mutta Nymark häntä esti.
"Siinä sen näet", vastasi rouva Blum etevämmän säälillä, "sinä et voi kuulla puhuttavan siitä, mitä minun suurten taloushuolieni ohella täytyi kärsiä, valittamatta, voimatta puhua siitä kenellekään. Mutta minä kestin sen ... sen voi aina kestää ... meidän naisten täytyy oppia kärsimään, voittamaan itsemme... Ja mitä enemmän jaksamme kärsiä, sitä lujemmiksi tulemme.
Jokaisen tämmöisen kysymyksen perästä työntyi hän lähemmäksi häntä ja nyhjäsi häntä taas, niin että me viimein olimme kaikki sullotut yhteen kärryjen vasempaan nurkkaan, ja minua likistettiin niin, että tuskin kestin sitä. Kun Peggotty huomautti hänelle minun kärsimisiäni, teki Mr. Barkis heti minulle vähän enemmän tilaa ja siirtyi vähitellen pois.