United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sun leikkejäsi katselen ja nielen kyyneleni. Oi tietäisitpä, lapsonen, mun suuren köyhyyteni. Näin lasna laumat peikkojen mun hiipi kehdolleni. Niin kaipuun, tuskan, kyynelen sain kumminlahjakseni. Ma tuijotin ja tutkailin, ja auringolta vieläkin nää silmät kyynel kaihtaa. Laps kaiken antaisin ma pois, sun kanssas sallimus jos sois mun elon arpaa vaihtaa. TUSKAN Y
Runotar, sa Suomen sulo neito, Muistavampi ihmislasta, lausu: Kuuluisanko kuninkaan tuo hauta Kätkee, vai sen vertaisenko? Eipä Kuningasta, ei sen vertaistakaan Vanha *Haane* talonpoika tässä Lepää ja sen kuusi kelpo poikaa. Istu jyrkän rannan reunamalle; Niiden kauniin kohtalon ma kerron, Koska kaste kanervassa kiiltää, Harjun hongat päivän vielä kaihtaa.
ja jonne toinen kohta suljetahan, kun kerran unta uneksuin ma pahaa, mi mulle nosti vastaisuuden hunnun. Tään näin ma herrana ja mestarina ajavan koirin laihoin, harjoitetuin, ja kiihkein sutta ja sen poikuetta päin vuorta, Luccalta mi Pisan kaihtaa, Gualandin ja Sismondin ja Lanfranchin hän oli eelleen eturintaan pannut.
Hän tulee heti alas. Muttila katsoi häneen ja veti suupielensä ymmärtäväiseen hymyyn. Minua sinun ei ole tarvis kaihtaa, sanoi hän. Minä vaikenen kuin muuri. Mistä? kysyi Johannes. Tästä sinun suhteestasi tietysti, selitti Muttila. Oh! Sen saavat kyllä kaikki tietää! Ja taitavat tietääkin, koska se on jo kolme vuotta kestänyt. Johannes hujautti ilmaa huolimattomasti kädellään.
Mut vielä avoinna on ihmishenki, Ja vaikka jälkeen aikain kaukaistenki, Myös muille valkeus leimahtaa! Yön usvissa ei silloin kammot väijy, Ei sieluja saa kauhuun hirmu häijy, Mi riemut maasta kaihtaa nyt, Vaan valoisana astut, ihmiskunta, Ja unelmoit vain kirkkauden unta Ja näät vain taivaan yli pääs!
Kohta hän unhotti työnsä se palvelustyttö ja laski varjohon tuuleen vilvakkaan vasun kukkasinensa; itse hän kummastuin nyt luoteli impeä arkaa. »Mist' on», lausui, »kyynele tuo, joka silmänne kaihtaa?
Hän ei kuulu oikein hyvin voivan, vaikka hän sitä kokee kaihtaa. EGMONT. Terve tulemastanne, Oranialainen! Te ette näytä oikein pirteältä. ORANIALAINEN. Mitä te sanotte meidän keskustelustamme hallitsijattaren kanssa? EGMONT. En minä havainnut siinä tavassa, jolla hän meitä vastaanotti, mitään erityistä. Olen hänet usein nähnyt semmoisena. Minusta näytti, että hän ei voi oikein hyvin.
CLOTEN. Meissä on vielä monta yhtä kovakouraista kuin Cassibelan; en sano, että minä olen niitä, vaikka on se minullakin nyrkki. Miksi veroa? Miksi me maksaisimme veroa? Jos Caesar voi peitteellä kaihtaa meiltä auringon, tai pistää taskuunsa kuun, niin maksamme kyllä hänelle veroa valosta; muutoin, herraseni, ei verosta puhettakaan, pyydän nöyrimmästi.
JAGO. Ken aina kaunis on, ei koskaan pöyhkä, Nopea kieleltänsä, mut ei röyhkä; Ken rikas on, mut kultiaan ei näytä; Tahtonsa saada voi, mut sit' ei käytä; Vihoissaan kostollen voi sijaa antaa, Mut kiukun karkoittaa ja herjan kantaa; Ken järjeltään niin lyhyt olla kaihtaa, Ett' turskan päähän lohen hännän vaihtaa.
Yö näön kaihtaa, rauhaa kaipaa luuni: Tää hetki niill' on ollut määränpäänä. CLITUS. Pakohon, herra, pakoon! BRUTUS. Pois! Ma tulen. Siis pidä miekkaani ja pois luo silmäs, Kun syöksen siihen. Teetkö, Strato, sen? STRATO. Kätenne ensin! Hyvää yötä, herra! BRUTUS. Hyvästi, Strato! Lepy, Caesar, nyt: Sun surmaas puoleks näin en etsinyt. Pako. OCTAVIUS. Ken tuo mies on? MESSALA. Se herrani on orja.