United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Lallu saavuttaa minut ja nostaa minut kelkkaan ja minä tunnen vieläkin hänen voimakkaan otteensa, ja kuinka hän hellästi rauhoittaen pyyhkii kyyneleni ja puhdistaa nenäni ja iloisesti hirnahtaen ja hassutellen ja hyppien kiidättää minua takaisin ja ennenkuin tiedänkään, alkavat taas Riihelän talot näkyä. Mennäänkö Navettalan kaupunkiin? Mennään! Hei, mennään!
Sanoi vanha Väinämöinen: "Käyös, korppi, kyyneleni alta selvien vesien! Annan sulle sulkaturkin." Eipä korppi saanutkana. Kuuli tuon sininen sotka, niin tuli sininen sotka. Sanoi vanha Väinämöinen: "Use'in, sininen sotka, suullasi sukelteleihet, ve'essä vilotteleihet: käypä, poimi kyyneleni alta selvien vesien! Saat sinä parahan palkan: annan sulle sulkaturkin."
Siks suruni haastan kiville; Vaikk' eivät vastaakaan ne tuskilleni, Paremmat ovat toki tribuuneja: Ne eivät puhettani keskeytä; Kun itken, nöyrästi ne ottavat Mun kyyneleni vastaan, itkein nekin; Ja arvokas jos heillä vain ois puku, Ei tribuunia heidän vertaistaan.
Mut itseni kieltäin, taaksi meren aavan, aution pakenin. Elon kalliin ainiaaksi mä pyhyydelleni uhrasin. Ja mietin: kerran saanhan moninverroin sulta, mit' annoin pois. Joka uhraus palkitaanhan: elo eikö suurin uhraus ois ? Et laskene synnikseni, elon luoja, ett' eloa ikävöin: kovin polttivat kyyneleni, kovin kalvoi kaipaus päivin, öin.
Nuoret tuossa noin sanovi sekä vanhat vastoavi: "Ei ole tässä nuorisossa, nuorisossa kaunoisessa, tässä suuressa su'ussa, isossa isän alassa kyynelesi poimijata alta selvien vesien." Sanoi vanha Väinämöinen, itse virkki, noin nimesi: "Kenpä toisi kyyneleni, poimisi vesipisarat alta selvien vesien, saisi multa sulkaturkin." Tuli korppi koikotellen.
Sun leikkejäsi katselen ja nielen kyyneleni. Oi tietäisitpä, lapsonen, mun suuren köyhyyteni. Näin lasna laumat peikkojen mun hiipi kehdolleni. Niin kaipuun, tuskan, kyynelen sain kumminlahjakseni. Ma tuijotin ja tutkailin, ja auringolta vieläkin nää silmät kyynel kaihtaa. Laps kaiken antaisin ma pois, sun kanssas sallimus jos sois mun elon arpaa vaihtaa. TUSKAN Y
Nämät sanat kirjoitettuani en kyennyt mitään sen enempää lisätä, vaan panin päiväkirjani kiinni ja hankein mennä maata peläten äitini käyvän levottomaksi minun tähteni, jos näkisi valkeata huoneestani. Mutta se oli jo liian myöhäistä. Minä kuulin hänen hiljaa käyvän kiinni ovenhakaan, ja ennenkuin olisin ennättänyt sammuttaa kynttiläni ja pyyhkiä kyyneleni, hän jo seisoi vieressäni.
Kuusen juuret kuivettuvat, vaan ei kuivu kyyneleni, meret suuretkin sulavat, ei sula sydän suruinen, ei valu vajainen rinta. Mutta vihdoin toki, kun päiväni päättyvät ja ikäni iltaan kallistuu, kun on pelto peittäjänä, nurmi kaunis kattajana, silloin huolet huojentuvat ja murheet multaan murenevat.
Veisi veikkoni hevonen, Taluisi isoni tamma, Musta multihin vetäisi, Savenkarva saatteleisi; Kuuluisi kuparin ääni, Vasken ääni vankahuisi. Kuolisinko koito raukka. Kuusen juuret kuivettuvat, Vaan ei kuivu kyyneleni; Meret suuretki sulavat, Ei sula minun suruni.
No, Jumala siunatkoon, en minä tahdo pahaa kenellekään... Ha, hamutta kuin makaatte haudassanne... Saanko silloin vuodatta kyyneleni multanne päälle... Hyvästi hyvästi ... ha ... ha ... ha... Ei hän ollut niin riivattu eilen sanoi Elias. Mitä me hänestä huolimme, laiva on totisesti tulossa on kuin onki ja Ilströmin vielä onki; vastasi Aato.