United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuka siellä, sanoi Aato ja käänsi päätänsä kohdalle josta huokaus, väen keskeltä kuului; kuulinko oikeen, niin on Maria seuranut meitä, sillä Marian oli huokaus, niin ei kukan tunne kuin hän, niin ei kukaan rakasta tätä rakastettavaa isänmaata kuin tuo nöyrä-päinen, hullu tyttö! Maria, sanoi hän, ja meni tytön luo Maria mitä tuumaat, mitä näet?
Muuten olivat vanhemmat tähän aikaan uutterat varoomaan tyttöjänsä ylkäinkin edestä ja vasta vihkemisen jälkeen saivat kihlatut toisiaan estämättä tahtonsa jälkeen tavata. Elias seurasi ukkoa. Hääsalin ovella tuli Hanna ja Aato heitä vastaan. Minulla on sinulle vähän puhumista sanoi Aato kolkolla äänellä. Sano! sanoi Elias ilo-loistavilla silmillä. Seuraa minua luhti-kamariin.
Turha on odottaminen, sanoi Aato. Jäseneni kaipaavat lepoa, lähdetään pois. Mikäs tuolla, purje taivaan rannalla ... en näe, virkkoi Elias, kuulematta veljensä puhetta. Mitä! missä? ... älä odotakaan, tuuli vääntää vahto-laineita ... ei, totta mar' onkin purje! Olisiko Maijalla oikein! Viimein tulevat lausui Aato ja hypähti ilosta.
Nyt saamme nähdä tuon Emman josta Hanna niin paljon on kirjoittanut; onko hän vaan puolenkaan niin kaunis kuin Hanna kehuu, niin tiesi miten käy. Noh! jopa kummaa, sanoi Aato. Minä takaan että vaikka se olisi kaunis kuin tuo Venus, jonka kauneutta muinan luku-aikanasi kehuit, niin ei sydämmesi siitä enempää pitäsi kuin esimerkiksi hopero Maijasta. Ha ... ha ... ha kuului nauru metsästä.
Murhaaja, sanoi hän hirveällä äänellä. Mene, sano ... sano; minä olen kaksinkertainen murhaaja ... minun käteni laski puukon ... Aato, tämä käsi laski puukon pettäjän sydämmeen. Silloin rukoilin minä Jumalaa, minä rukoilin: Jumala salli minun osata sydämmeensä... Minä löin ja minä osasin, pettäjä kuoli... Niin kuulee Jumala rukouksemme ... ha ... ha ... ha. Aato oli yhtä vaalea kuin Emma.
Ennenkuin luulette, sanoi Elias ja seurasi hypäten Aatoa. Kamariin tultua Aato surullisesti silmäili veljeään. No, nyt olen tässä, sano sanottavasi. Elias! lupaa että maltat mielesi! Minä lupaan, sano, sano pian. Lue tätä kirjettä. "Neito Emma Ruthströmille!" mistä olet sen kirjeen saanut, miksi minä sitä lukisin? kuka sitten tuo Emma Ruthströmi on? Lue, lue. Elias avasi kirjeen ja luki.
No, Jumala siunatkoon, en minä tahdo pahaa kenellekään... Ha, hamutta kuin makaatte haudassanne... Saanko silloin vuodatta kyyneleni multanne päälle... Hyvästi hyvästi ... ha ... ha ... ha... Ei hän ollut niin riivattu eilen sanoi Elias. Mitä me hänestä huolimme, laiva on totisesti tulossa on kuin onki ja Ilströmin vielä onki; vastasi Aato.
Kuka se on! kysyivät veljekset yht'aikaa. Minä vaan ... ha ... ha ... ha oli vastaus. Se on Maija sanoi Aato hirmustuen. Maija! lausui Elias; no, mitä nyt sanot, oliko ennustuksessaan perää? Ha ... ha ... ha... Veljekset! ... veti verensä veljen miekalla vuodattaa ... ha ... ha ... ha... Mitä kauhistutte? En minä tee mitään pahaa ha, ha! Jo tulee laiva! Ettekö näe?
Elias oli jo täyttänyt 18 vuotta ja Aato, jo yli kahdenkymmenen, oli vuotta ennen saanut nimismies-viran Pietarsaaressa; näitä paitsi oli pakotuumassa monta muuta asukasta kaupungista, joittenka seassa kauppamies Ilström on mainittava, koska hänen toimella paatti, jonka oli pako-väen yli meren vieminen, jo rannalla odotti. Vihdoin tuli Anström ja itku silmin lähtivät nyt rannalle.
Nyt olivat veljekset seuranneet kasvatus-vanhempiansa paattiin, he olivat nähneet paatin taivaan rannalla katoavan, nyt seisoivat he yksin, nyt olivat he toistensa turvana. Veljeni sanoi Aato tule! työ odottaa; suru ei auta. Niin on, huokasi Elias, niin on, mennään! jätetään meniät Jumalan haltuun! Vaan takanansa kuului huokaus!