United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä tulen vastasi hän. Mitäs suret, sanoi Aato kuin tapasi kasvatus-sisartaan. Minä! En minä mitään sure, minun pääni on kipeä, minä menin jähdyttämään... Mutta sinä olet itse niin kumman näköinen, Aato! Hanna! sanoi Aato minun sydämmeni puhkeaa, minun rakas veljeni! Miten saatan minä estää sinun onnettomuuttas. Eliaksen! huusi Hanna ja värisi kun haavan lehti tuulessa. Eliaksen!
Aato oli vasta mennyt; Emma on taasen yksin; hän lukee mitä? Hän lukee Uutta Testamenttia. Niin tässä seisoo!... Ei, se on valhe. Ei, hänen pitää kuoleman se on päätetty. Nyt tuli Elias. Parikunta lepäsivät jo syvässä unessa, Elias nukkui. Emma oli nukkuvinaan, mutta hän ei nukkunut, miten olisi hän saattanut sitä! Hänen sydämmensä tykytti kovasti. Yö kului keski yö oli jo sivu.
Tuo ei nyt kumminkaan tulisi kysymykseen, sillä Aato saattaisi lähteä puollustajaksi, mutta jää ei kanna vielä kaukaan aikaan ja ympäri meren meneminen Oulun kautta viivyttää sinun kuukausia. Mutta sinä päästät minua heti kuin se kantaa? Päästän ja tulen itse kanssasi. Kiitoksia, monta tuhatta kiitosta, minä tiesin, että hellä sydämmesi ei suo tätini kuolevan outoin käsiin.
Hänen himeät silmänsä katselivat rantaa, ne näkivät Veljekset. Hanna, Emma! tulkaat, tulkaat! Ja tyttäret kiiruttivat kannelle. Hannan silmät eroittivat kohta kutka rannalla istujat olivat. Tuolla Emmani, tuolla isäni odottaa meitä Elias ja Aato. Kesä oli jo käsissä, sota ei ensinkään loppumaisillaan.
Elias ja Aato olivat veljekset; sama äiti oli heitä synnyttänyt, sama isä heitä siittänyt, sama rakkaus oli nuoruudesta juurtunut molempain sydämmiin. Köyhyys oli heitä kohdannut elämänsä aamulla, kuolema käynyt heidän kodossansa ja net ainoat, joita toistansa enemmin rakastivat isänsä ja äitinsä oli kuoleman enkeli samalla hetkellä hautaan saattanut.