United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Noh," sanoi Sir Peter itsekseen, tultuansa takaisin yksinäiseen ja hiljaiseen kirjastoonsa, "filosofi, joka lahjoittaa uuden kansalaisen tähän murheen-laaksoon, ottaa päällensä varsin suuren edesvastauksen."
Sitte vasta silmäluomeni lupsahtivat vastakkain ja sain unen päästä kiinni. Vaan unen maukkaimmillaan ollessa saapui emäntäni noin kahden tienoissa tupaan ja paiskasi tullessaan tahallisesti ovea kiinni jotenkin voimakkaasti, että siihen heräsin. Samassa hän myöskin lausui: "noh, nouskaapa jo pois riihelle lähtemään!" Pian kapsahdin pystyyn ja niin tekivät muutkin.
Eversti Pöyhkönen tuli käytävää pitkin oikoisena ja yhtä ylpeän ja vaativan muotoisena kuin tavallisesti. Hän katseli nuorukaista, ilmeensä kävi vähän lempeämmäksi, ja hän sanoi: »Noh, työsi näkyy joutuvan eteenpäin, mutta nyt sinun täytyy mennä kyytiin, sillä tänä päivänä on minun vuoroni lähettää mies ja hevonen hollikyytiin.»
"Minä tarkoitin, että sairas on mulle paljon hyvää tehnyt ja siis on hyvä ihminen". "Eikö muut ole hyviä kun ne, jotka sinulle hyvää tekevät?" jupisi Lauri. "Vaimoihmisillä on pitkä tukka mutta lyhyt mieli". Ikäänkuin vakuuttaakseen nuo viimme sanansa, Lauri pisti suuren tupakkipurun poskeensa. "Noh, oletko valmis?" kysyi hän leskeltä. "Aivan kohta", sanoi tämä.
Noh, totta tällä iällä jo jotakin on nähnyt, vaan eipä kaikki nuoret tahdo vanhan neuvoja seurata, mutta Arvo sen kyllä tekee ja Jumala häntä siunatkoon!» Ovi aukeni ja Arvo astui sisään. Vanha neiti pani lasit nenälleen paremmin nähdäksensä lempi poikaansa. »Kuinka täti jaksaa? Päivä on niin lämmin ja ihana, että luulin tapaavani teidät ulkona.» »Täältä on laveampi näköala.
Voi lapsi parkoja. Nyt saatte mennä. Noh, Akku! Menkää! Ehkä äiti jo odottaa teitä. Hyvästi. Hyvästi Iidu. Kanna Akku portaita alas. Hän ei jaksa itse kävellä. 2 kohtaus. Kolme aviotonta lasta ja kaikki kuin villejä! Voi sitäkin äitiä! Birger! Kun menin tästä ohitse, niin kysyin pikku tytöltä pihalla onko Siivonen tahi Siivoska kotona. Ei! vastasi hän. Onko kukaan muu sitten kotona?
Reinhold ensin vaan kohautti olkapäitänsä. Mutta sitten sanoi vähän vihasesti: Oikeastaan olenkin tätä jo kauan sitten odottanut. Noh, se on ainakin selvää puhetta. Ja rupesi kävelemään edestakasin. Anna minulle anteeksi, sanoi Helena. Reinhold pysähtyi: En todellakaan tiedä, mistä minun pitäisi antaa anteeksi. Helena sanoi: Niin, minä menen sitten. Kääntyi ovelle päin ja meni nopeasti ulos.
ALFRED. Emma, elä tee leikistä karvasta totta. EMMA. Minäkö sen teen? Sinähän muutat pilan todeksi. Liisa vasemmalta, kädessä nenäliina, jonka hän antaa Emmalle, aikoen sen perästä mennä ulos peräoven kautta, mutta kohtaa Heikin, joka merkkiä tekemällä kysyy: Tahdotko sanoa sen? Liisa niinikään merkin kautta kieltää ja menee. Heikki seuraa häntä uhaten. Noh, miten on asia.
MIKKO. Murhaan ! TOPRA-HEIKKI. Todistuksia! Todistuksia vaaditaan, ennenkuin miestä vangitaan. Tunnetaan mekin tapojanne sen verran. Noh, joutuun, te lainvalvojat ja hyvän järjestyksen ylläpitäjät! Millä näytätte toteen, että olemme tehneet kaiken tuon? VALLESMANNI. Mies, joka löydettiin murhattuna, kävi yöllä minua tavoittamassa. Rengit, tomppelit eivät tulleet minulle ilmoittamaan, mutta .
"Noh niin!" sanoi kapteeni Jorgan, nousten istualta ja tarttuen matkakumppaninsa käsivarteen, estääksensä häntä nousemasta; "minä onnittelen teitä, sir, tähän seikkailuun! Se oli kyllä ikävä aikanaan, mutta hauska jälestäpäin muistaa, niinkuin monet kohtaukset elämässämme ovat. Mr Tredgrear, te muistitte rahojanne silloin, ja ne olivat vähällä joutua varastetuiksi rahoiksi.