United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ei kyennyt kuvapiirroksella eikä runolla uudestaan luomaan eilistä yksinäisyyden ja yliaistillisen kaipuun vaikutelmaa, joka oli painanut hänen raskasta untaan aamupuoleen saakka ja päivän epätyydyttävää työtä. Hän kääntyi merelle päin. Mutta sekään ei voinut paremmin kuin puutarha esittää hänelle uutta muotoa. Hänen ajatuksensa työskentelivät tuskallisesti.
Herra Rautio antoi virkatoverilleen täyden kunnioituksen hänen tiukan ja kiivaan harrastuksensa takia, vaikka se useasti tuottikin heille kaikenlaisia ikävyyksiä eikä suinkaan parantanut sitä asiaa, jota neiti Frisk niin kiihkoisesti puolusti. Kaipuun tunteilla oli Rautio kuitenkin sanonut hänelle hyvästit.
Ja unettoman yön hetkinä tuo äärettömän kaipuun tunne virtaa tuhansissa eri vaihteluissa hänen sielussaan. Joskus hän luulee kuolleen tulevan huoneeseen ja lähestyvän hänen vuodettaan.
yks joukko sinne, toinen tänne riensi, viritti itkien taas virren saman ja huudon, mikä sopivin ol' heille. Ja niinkuin äsken lähestyi taas mua nuo samat pyytäjät ja tarkkaavilta he näyttivät nyt mua kuuntelemaan. Kaks kertaa nähtyäni moisen kaipuun, ma virkoin: »Oi, te sielut, joilla varmuus on ikirauhan, milloin valjenneekin!
Vieras lapsi tuossa nukkumassa ... oman lapsuuden muistot ... ja tuo kukkastuoksu hiljaisesta puutarhasta ... ja kukat omassa lapsuudenkodissa ... pikku sisaren ystävä, se herttainen tyttö, joka oli ollut hänen leikkikumppaninsa ja jättänyt niin tuskallisen kaipuun kuollessaan kolmen-neljäntoista vuoden ikäisenä. Eikö se tyttö ollut pikku Marian näköinen? Hän lähestyi vuodetta äänettömin askelin.
Se ainoa, joka yksinään sinun koko sydämes omistaa, hän on vanha, et häntä sa ikänään voi, kuin rakkaus vaatii, rakastaa. Saat kotia vailla sa vaeltaa, mut minne sun tiesi johtakoot, sinä aina kaipuun tunteva oot vain häntä, vain häntä rakastaa kuin lintuset, jotka lentäissänsä suvi-ilmaa leikkaa siivillänsä, ja sun kaipuusi sydämes riuduttaa.
Luonto on jo varhain istuttanut minuun nautinnonhalun ja vallan ja rikkauden kaipuun. Pitkä on se tie, joka nautiskelijan vie ankaraan elämänkieltäytymiseen, mutta lyhyt on askel nautinnon rikkomuksesta kaikki pettävään näyttelemiseen. Pelkää jumalattaren kostoa, jos hänen salaisuutensa tahdot paljastaa!»
Minä kosketan maata käsilläin veret kaipuun sielläkin kulkee. Haen taivaan valoa silmilläin se mun sinensä syliin sulkee. Oi kiuru, niin olet vihreän maan ja sinisen taivaan tuonut ja sun kehoitukses kuullessaan on mun rintani kahleensa luonut. Sinä annat äänen mun riemullein ja sanat mun sieluni vaivaan, oi kiuru, kiuru, mun kodiksein sinä annat maan ja taivaan!
Tämä tosiasia tuotti Suur-isoäidille tosin jonkunlaista sovitusta ja lohdutusta, vaan oli se samalla omiaan herättämään hänessä rakkaan puolisonsa kaipuun yhä katkerampana. Se kunnioitus ja osanotto, jota hänelle miehensä entiset toverit osoittivat, tuotti hänelle kuitenkin tyydytystä.
Sellaista tyhjyyttä voisi ken hyvänsä kuvata niinkuin hänkin. Ja Passini vielä taitavammin. Mutta entä nyt? ja millä tapaa? Kuinka saari näin oli muuttunut? Missä se nyt oli ja hänen ensimäinen syvä hiljaisuuden ja yliluonnollisen kaipuun tunteensa? Missä oli pikku Maria? Olihan Maria sittenkin hänen mielessään täytti sen kokonaan välittömyytensä viileänpuhtaalla hengellä!